Auringonsäteet leikkivät David Austin -ruusu ’Boscobelin’ terälehdillä ja saavat niiden korallin- ja vaaleanpunaiset sävyt hehkumaan. Jukka Kallijärvi ottaa ruusun kuppimaisen, tiheästi kerrannaisen kukan hellästi kämmentensä väliin ja nuuhkaisee sitten syvään ja hartaasti.
– Tämä on yksi niistä lajikkeista, joissa on David Austinin himoitsema vahva mirhan tuoksu. Austin aloitti 1950-luvulla ruusujen jalostuksen ja käytti työssään vanhaa ’Belle Isis’ -ruusua, jossa oli sama ihana tuoksu. Mirhan tuoksu on kulkenut hänen ruusujensa mukana näihin päiviin asti, Jukka kertoo.
Englantilaisen David Austinin (1926–2018) elämäntyönä oli kehittää entistä kauniimpia ruusuja, joissa yhdistyisivät hänen ihailemiensa historiallisten ruusujen sekä modernien jalo- ja pensasruusujen parhaat puolet. Niiden kukkien tulisi olla suuret, täyteläiset ja sulokkaasti tuoksuvat. Vanhoihin ruusuihin verrattuina näiden ruusujen hurmaavista kukista saisi nauttia paljon pidempään, koska niiden kukinta uusiutuisi.
Jukka on harrastanut kasveja intohimoisesti lapsesta lähtien. Kun hän sitten vuonna 2005 innostui ruusuista, hän hyppäsi heti syvään päätyyn ja hankki itselleen myös David Austin -ruusuja, vaikka niitä on pidetty meidän oloissamme vaateliaina ja arkoina kasvatteina. Tuohon aikaan David Austin -ruusuja ei juuri saanut Suomesta, joten Jukka tottui tilaamaan niitä ulkomailta, useimmiten Saksasta.
– Taimet tulevat paljasjuurisina, joten niiden postitus on helppoa, eivätkä matkakulutkaan ole kovat. Viime vuosina taimia on alkanut löytyä Suomestakin, tosin lajikemäärä on yhä melko vähäinen.
Ensimmäiset vuodet Jukka vaali ruusujaan puolisonsa Markon pienen mummonmökin puutarhassa Rengon kirkonkylällä, mutta pian tontti ja itse talokin alkoivat tuntua pieniltä. Samalta paikkakunnalta hieman syrjemmästä löytyi vanha evakkotila, josta tuli Jukan ja Markon uusi kesäasunto. Paikka on niin rakas, että he viettävät siellä talvellakin useimmat viikonloput. Kotoa Helsingin kantakaupungista matkaa mökille kertyy noin tunnin verran.
– Tilamme sijaitsee ihanteellisesti harjun päällä ja meidän alapuolellamme on paksu moreenikerros, joten talvimärkyydestä ei yleensä ole haittaa. Olemme tehneet täällä valtavan työn, kun siivilöimme pintakerroksen kivet pois ja toimme tilalle kunnon peltomultaa. Varsinkin jatkuvasti kukkivat ruusut tarvitsevat hyvää, ravinteikasta maata.
Alkuun Jukka istutti ruusujaan sinne tänne muun kasvillisuuden sekaan. Muutama vuosi sitten hän perusti lisäksi pelkästään niille omistetun penkin puutarhan paraatipaikalle mökin sisäänkäynnin lähelle. Siinä hän on noudattanut David Austinin oppia siitä, kuinka ruusuryhmään valitaan aina kolme taimea samaa lajiketta, jotka istutetaan kolmion malliin. Näin ryhmästä tulee näyttävän näköinen ja pensasmainen.
Kaikkiaan reilun vuosikymmenen aikana mökkipuutarhassa on ehtinyt kasvaa kymmeniä lajikkeita, mutta monet niistä ovat jääneet lyhytikäisiksi. Vuosien varrella suuri osa taimista on kuollut pois, tai sitten Jukka on istuttanut kehnosti kasvavien lajikkeiden tilalle uusia ihastuksia. Uudemmat lajikkeet ovat hänen kokemustensa mukaan vanhoihin David Austin -ruusuihin verrattuna elinvoimaisempia ja kestävämpiä. Mitä enemmän taimessa on keväällä näkyvissä vihreää versoa, sitä elinvoimaisempana se kasvaa.
– Paraatipenkkini on minusta ihan hyvä saavutus. Suomen oloissa pitää olla realisti, koska ei ruusuista vain kasva täällä sellaisia kuin Austinin katalogeissa. Arkojen lajikkeiden kanssa pitää hyväksyä, että joskus talvi vie ne. Jos haluaa helppoa ja kestävää ruusua, on parempi istuttaa kotimaisia pensasruusuja.
Jukan ruusuvinkit
Anna aurinkoa
David Austin -ruusut tarvitsevat mahdollisimman paljon aurinkoa. Kasvupaikan maa ei kuitenkaan saisi kuivua liikaa. Paranna maata tarvittaessa kompostilla ja hevosenlannalla. Jotta talvimärkyydestä ei olisi haittaa, istutuspaikan olisi hyvä olla viettävä tai kohopenkki.
Istuta syvälle
Jätä ruusujen jalonnuskohta 10–15 cm mullan alle. Tällöin ainakin maan alle jäävä osa ruususta selviytyy talvesta ja versoo uutta kasvua, vaikka maanpäälliset osat eivät talvehtisikaan.
Lannoita reilusti
David Austin -ruusut tarvitsevat runsaan lannoituksen. Levitä ensimmäinen lannoitus aikaisin keväällä, kun maa on vielä märkää. Näin lannoitus ehtii kulkeutua alas ruusujen juurille. Lannoita toisen kerran kesä-heinäkuussa, jotta ruusut jaksavat kukkia mahdollisimman pitkään.
Poista kuihtuneet
Poista kuihtuneet kukat taittamalla ne irti. Näin parannat kukinnan uusiutumista.
Leikkaa keväällä
David Austin -ruusujen leikkaustarve selviää keväällä. Karsi pois kaikki kuolleet ja tautiset versot.
Peittele talveksi
Lisää loppusyksyllä ruusujen varsien päälle kunnon multakeot talvisuojaksi. Lisäksi voit painaa oksia alas havujen avulla ja levittää päälle pakkaspeiton, joka suojaa sateelta ja märkyydeltä.
6 x David Austin -ruusu
1. ’Lady of Shalott’
Erittäin elinvoimainen lajike, jonka kukissa on upea poltetun oranssin sävy. Lajike on saanut nimensä englantilaisen runoilija Tennysonin kuuluisimman runon mukaan.
2. ’The Poet’s Wife’
Uudempi ja terve lajike on melko heikkokasvuinen mutta runsaskukkainen. Kukissa on sitruksisia vivahteita.
3. ’Lochinvar’
Harvinainen juhannusruusu-risteymä. Se on varsin talvenkestävä ja kukkii koko kesän. Kukissa on voimakas makea tuoksu.
4. ’Olivia Rose’
Uudehko lajike vuodelta 2014 sai nimensä David Austinin pojantyttären mukaan. Se on erittäin terve ja elinvoimainen ja kukkii runsaasti.
5. ’Abraham Darby’
Vanha lajike, jolla on jättikokoiset ja ihanasti tuoksuvat kukat. Valitettavasti se on hyvin talvenarka Suomessa, mutta onneksi sen rentoja varsia on melko helppo suojata painelemalla niitä lumen alle.
6. ’Boscobel’
Lajikkeen kookkaissa kukissa on selvä mirhan tuoksu.
