Asta sisustaa kotiaan aarteilla, jotka löytyvät romureissuilta pitkin Suomea: ”Ennen kuin pääsen taas tien päälle, pitää luopua jostain. Mahdanko raaskia?”

Asta ja Mikko Parkkonen sekä heidän kolme lastaan, 10-vuotias Tiiu, 9-vuotias Liivia ja 8-vuotias Iivo, asuvat vuonna 2008 rakennetussa hirsitalossa Kiteellä. Perheellä on kissat Kulkuri, Kiki ja Nelli.

Asta on perheen sisustaja ja tuunaaja. Kerroksellisuus tarkoittaa hänelle kirjaimellisesti sitä, että hän laittaa kaappeja ja pöytiä päällekkäin. Rohkeasti kokeilemalla syntyy jännittäviä monitoimikalusteita.

Miten päädyitte talonrakentajiksi?

Oma talo tuntui luontevalta vaihtoehdolta, kun perhe alkoi kasvaa ja tarvitsimme tilaa. Nyt olemme asuneet talossamme reilut kymmenen vuotta. Päädyimme Honkarakenteen hirsitaloon, jota muokkasimme omiin tarpeisiimme sopivaksi. Minusta talo on edelleen täydellinen, ja uskon, että asumme täällä lopun elämäämme. Kitee on mieheni kotipaikka, minä olen kotoisin naapurikunnasta Tohmajärveltä.

Miten kuvailisit sisustustyyliäsi?

Se on monivivahteinen, kerroksellinen ja runsas. Tyyli asettuu shabby chicin, rustiikin, romantiikan ja vintagen välimaastoon. Suosin monikäyttöisiä, muunneltavia huonekaluja. Latomalla eriparisia pöytiä ja kaappeja päällekkäin saan aikaan mielenkiintoisia, toimivia kokonaisuuksia. Myös vanhat ovet ovat käyttökelpoisia. Ne ovat loistavia tilanjakajia ja toimivat taustoina asetelmilleni.

Teillä on paljon vanhoja huonekaluja. Onko se sattumaa vai tietoinen valinta?

Minusta vanhat tavarat sopivat hirsitaloon paremmin kuin modernit kalusteet. Pikkuhiljaa olemme laittaneet uudet huonekalut kiertoon ja korvanneet ne kokopuisilla vanhoilla kalusteilla.

Harrastat kirpputoreja. Mikä niissä viehättää?

Kirppareilla kiertely on valtavan hauskaa. Se on tärkein ja aikaa vievin harrastukseni. Oikeastaan en etsi mitään vaan tavarat löytävät luokseni. Vanhat tuolit ovat intohimoni, ja niitä meillä onkin aika liuta. Toinen heikkouteni ovat vanhat tekstiilit, kuten pitsiliinat ja pellavapyyhkeet. Kirjailut ovat ihan huippua. Ylipäänsä kierrätän ja ostan tavarat käytettyinä, jos se vain on mahdollista.

Sanot, että sinulla on kirppissilmä. Miten sellainen kehittyi?

Kirppissilmäni on harjaantunut vuosien harjoittelun tuloksena. Nykyään näen kauneutta kamalissakin tavaroissa ja osaan koota hyvinkin erilaisista esineistä kotiimme sopivia kokonaisuuksia. Tämän ominaisuuden ansiosta olen kieltämättä myös vitsinaihe kaveri- ja perhepiirissä.

Millainen on hyvä kirpparilöytö?

Rakastan ruosteisia ja rosoisia esineitä sekä kuluneita pintoja. Useimmat löydöistäni ovat olleet erittäin edullisia. On vain hyvä, jos voin jalostaa löytöjäni maalaamalla tai tuunaamalla.

Mitkä ovat mielestäsi parhaita ostopaikkoja?

Olen todella onnekas, sillä hinta- ja laatusuhteeltaan parhaat kirpparit löytyvät kotipaikkakunnaltamme Kiteeltä. Kokeneena kirppistelijänä olen äärimmäisen hintatietoinen. En maksa tavarasta 60 euroa, jos tiedän löytäväni seuraavalla viikolla vastaavan 15 eurolla.

Entä muun maan kirppistarjonta?

Olemme tehneet ystäväni kanssa parin päivän hulvattomia kirppismaratoneja Pohjanmaata myöten. Muistelen lämmöllä myös Turun seudun tarjontaa. Kutsumme näitä matkoja romureissuiksi. Tavaraähkyn takia ne ovat juuri nyt tauolla. Ennen kuin pääsen taas tien päälle, pitää luopua jostain. Mahdanko raaskia?

Olet hiljattain remontoinut keittiön. Mitä siellä tehtiin?

Kun vanhat kalusteet valtasivat kotimme, keittiökaapiston uudenkarheat pinnat alkoivat häiritä silmää. En jaksanut katsella niitä kauan vaan maalasin ovet ruskealla ja turkoosilla kalkkimaalilla. Halusin tilaan ranskalaista rosotunnelmaa. Kalkkimaalipinta on kestänyt käyttöä erinomaisesti, ja kaapiston ilme on mitä ihanin.

Onko sinulla uusia sisustussuunnitelmia?

1950–60-lukujen huonekalut ovat alkaneet kiehtoa minua yhä enemmän. Ehkä se on suunta, jota kohti sisustuksemme on pikkuhiljaa menossa. Kotiimme tuntuu tulevan koko ajan uusia vivahteita. Annan ideoiden tulla ja mennä, ja mikäs siinä, jos sisustusmaku muuttuu. En halua jäädä yhden ainoan tyylin vangiksi.