Viherpiha

Autiotilasta arboretumiksi! Erkki Frick rakensi kolmen hehtaarin puutarhaansa 40 vuotta – ja avasi sen viimein yleisölle! Pelkästään rodoja on yli 900 ja puulajikkeita 250

Autiotilasta arboretumiksi! Erkki Frick rakensi kolmen hehtaarin puutarhaansa 40 vuotta – ja avasi sen viimein yleisölle! Pelkästään rodoja on yli 900 ja puulajikkeita 250
Erkki Frick on rakentanut arboretumia Kangasalla 1980-luvulta asti. Häntä ei kiinnosta piperrys, vaan laajan maiseman maalaaminen näyttävillä kasveilla. Kesällä 2021 satojen erilaisten puiden ja pensaiden keidas avautui ensimmäistä kertaa yleisölle.
Julkaistu: 1.7.2022

Alppiruusut ja atsaleat tuikkivat metsän vihreydessä oransseina, aniliininpunaisina, liiloina, vaaleanpunaisina, persikkaisina ja puhtaanvalkeina. Ne ovat levittäytyneet muhkeina kuusi­jättiläisten katveeseen. Kanadanhemlokki kurottelee polulle. Oksien päissä versot julistavat kasvua heleänvihreinä pampuloina.

Kiemurtelevan kivituhkapolun seuraavan mutkan takaa löytyy aina uusi, harkiten tehty näkymä, jonka edessä tekee mieli henkäistä. Hehkuvasta rodo-merestä nousee esiin veistoksellisia kantoja sekä patsaita, mietiskeleviä miekkosia ja ruukkuja kantavia neitoja. Sammal on jo löytänyt uomansa niiden pinnoilta.

Kaiken tämän luonut harrastajatarhuri Erkki Frick on äimistynyt mutta onnellinen. Pelkästään edellisenä torstaina hänen 3,2 hehtaarin puutarhansa on kiertänyt 800 vierailijaa. Tai arboretumhan siitä on tullut mikä kotipuutarhana alkoi.

Edesmenneen alppiruusuguru Reijo Hahkalan risteytyksen kukat poikkeavat muista alppiruusuista. Kukkatertut ovat rypälemäiset ja kukat torvimaiset.
Erkki istuttaa erivärisiä rodoja vierekkäin ja luo niillä tilkkutäkkimäistä ilmettä. Edessä yakushimanalppiruusu 'Kullervo' ja takana marjatanalppiruusu ’Helsinki University’ sekä ’Pekka’.
Erkki on luonut metsäpuutarhaan tunnelmallisia huoneita. Oikealla atlassetri ’Glauca’ ja lakkipuu, maanpeitteenä tuivioita. Hurmaavasti solisevan suihkulähteen juurella kasvaa jättipoimulehteä.
Atlassetri ’Glauca’.

Metsä- ja maisemapuutarhaan jakautuva Arboretum Frick avattiin keväällä 2021 yleisölle ensimmäistä kertaa. Sitä ennen Erkin ja hänen puolisonsa Leilan arboretumissa olivat vierailleet lähinnä ystävät ja tuttavat. Vuosittain sinne kokoonnuttiin juhlimaan alppiruusujen kukintaa kesäkuun puolivälissä. Sitten paikasta sai vihiä Kangasalan kaupungin matkailunedistämisväki, joka houkutteli pariskunnan avaamaan arboretumin kaikille pääsymaksua vastaan.

– En ikinä tehdessäni kuvitellut, että avaisin tätä yleisölle. Tämä on ollut ihan harrastus, kuten nyt kuka tahansa rakentaa omaa puutarhaansa, sanoo Erkki.

Harvan kotitarhurin pihassa kuitenkaan kasvaa 250 eri puulajia ja -lajiketta, yli 900 rodoa ja 300 muuta pensasta.

– Hienolta se tuntuu, jos joku täällä käyvä innostuu tekemään omaa pihaansa kauniimmaksi ja oloaan mukavammaksi. Puutarhanhoitohan tunnetusti lisää hyvinvointia.

Arboretumin käytävät on päällystetty punertavalla kivituhkalla. Vasemmalla kukkii komealehtinen liuskavaleangervo, oikealla violetti puistoalppiruusu ’Catawbiense Grandiflorum’.
Idea muuriin ja oveen tuli Irlannista. ’Haaga’-marjatanalppiruusun takana kohoaa siperianpihta. Oikealla kultasade ja keskellä leimuhevoskastanja ’Briotii’.
Vuonna 1937 rakennettu talo oli ollut autiona ja vaati aluksi suuren remontin, kun Erkki ja Leila hankkivat sen 1981. Varjoa pihaan tuovat puisto- ja metsälehmus.
Talon pääsisäänkäyntiä koristavat piippuköynnös ja sinisarjat.
Huvimajan mallina on ollut Aulangon puiston Onnentemppeli. Sisäänkäyntiä koristavat sinisarjat. Yllä kaartuu tammi.

Kun Erkki oli vielä työelämässä, kollegat pankissa keräilivät kolikoita tai postimerkkejä ja ihmettelivät toisinaan Erkin harrastusta – hän kun keräili puita. Sysäyksen harrastukseen Erkki oli saanut vierailtuaan Viron Hiidenmaalla, missä hän näki ensimmäistä kertaa alppiruusuja metsässä.

– Näky oli häkellyttävän kaunis! Myös Arboretum Mustila teki vaikutuksen: hienoja, tuntemattomia puita, alppiruusuja ja atsaleoja. Päätin, että ryhdyn tekemään omaan metsään arboretumia.

Vuonna 1981 hankitun autiotilan piha vaati hurjan määrän töitä matkalla arboretumiksi. Talon ympäristö kasvoi nokkosta ja vadelmaa, nykyisen maisemapuutarhan tilalla oli viljelty pelto, ja metsä oli niin tiheä, ettei siitä päässyt kävelemään läpi.

Sekametsästä kaadettiin puolet. Metsänpohjaa Erkki täytti turpeella ja turvepitoisella maalla, jota hän keksi pyytää rakennusliikettä tuomaan läheiseltä rivitalotyömaalta hänen pihaansa sen sijaan, että lasti olisi kipattu kaatopaikalle. Niin hän sai aikaiseksi muhkeita kohopenkkejä.

Erkki maalaa pensailla ja puilla maisemaa.

Hän tankkasi tietoa lajeista ja kasvupaikkavaatimuksista Suomen puu- ja pensaskasviosta, liittyi Dendrologian seuraan ja Rhododendron-kerhoon sekä imi vaikutteita vierailuilla puutarhoihin ja arboretumeihin Irlannissa, Puolassa, Ruotsissa, Unkarissa ja Norjassa.

Maisemapuutarhaan tultaessa näkymä muuttuu avaraksi ja polku kuljettaa kohti järveä. Esiin nousevat tumma verivaahtera ja veistosmainen männynjuurakko. Reunassa surukuusi ’Hienohelma’.
Kesällä Arboretum Frickissä pidetään auki kahvilaa. Sen kulmalla kasvaa upea saksanpihlaja.
Vierasaitan viherkaton malli löytyi Norjasta. Alla on kaksinkertainen tervahuopa, päällä tuplakerros omasta metsästä otettua turvemaata. Alimmainen kerros on käännetty juuret ylöspäin, päällimmäinen on juuret alaspäin. Siten kerrokset kiinnittyvät toisiinsa.
Kultapuistojalava ’Wredei’ on alkukesällä ja syksyllä keltalehtinen. Välissä lehdet vihertyvät.

Vaikka oppia pensaiden ja puiden hoidosta, siemenestä kasvattamisesta sekä rodojen risteyttämisestä on kertynyt valtava määrä, Erkki korostaa, ettei hän ole puutarhaguru tai kasvitieteilijä. Hän on kauneuden rakastaja, joka maalaa pensailla ja puilla maisemaa.

– Olen aika hätäinen luonne, en keskity yksityiskohtiin vaan suuriin linjoihin. En ole kiinnostunut emien pituudesta tai lehtisakaroiden määrästä, olen kiinnostunut kauneudesta ja tunnelmasta.

Rodo-guruksi Erkki mainitsee jo edesmenneen kaverinsa Reijo Hahkalan, jonka risteyttämiä alppiruusuja Arboretum Frickistä löytyy kymmeniä.

Erkille on tärkeää, että puutarha istuu luontoon ja ympäröivään metsä- ja järvimaisemaan. Kasvien valintaa johdattaa intuitio.

– Jos näen jossakin vaikka hienon lehden muodon tai syysvärin. Viimeksi jysähti, kun näin lännenpagodi­kanukan Arboretum Magnoliassa. Pienen puun muoto oli erityisen hieno. Nyt minulla on niitä tuolla kaksi.

Kaikki värit saavat loistaa arboretumissa.

– Alppiruusuissa en istuta suuria alueita samoja värejä vaan teen kuin tilkkutäkkiä. Luonnossa kaikki värit sopivat yhteen.

Erkin lempipuita ovat hevoskastanjat, joilla on sekä kauniit lehdet että kukinnot. Puissa merkittävä asia on myös syysväri. Suosikkeja ovat sokerivaahtera, katsura sekä pihlajat, etenkin tuurenpihlaja.

Erkki istutti balkaninhevoskastanjan isänsä muistoksi tämän kuolinpäivänä vuonna 1994. Pienestä taimesta on kasvanut komea puu, joka on kukkinut jo monena kesänä.
Syysväri on yksi valintakriteeri, kun Erkki etsii puita ja pensaita arboretumiin. Isolehtikatsuran lehtien ruska on vaaleanpunaisen, violetin ja keltaisen kirjava.
Juurikastelijan avulla vesi menee juuri sinne, minne pitääkin. Vesi nousee pumpulla omasta rannasta, ja vesipisteitä on pelkästään metsäpuutarhassa seitsemän.
Ruusuorapihlajan kukinto.
Maisemapuutarhasta löytyy myös vanhoja tuttuja kasveja, kuten pioneja, ruusuja ja lumipalloheisi, joka viihtyy puolivarjossa.
Leimuhevoskastanjan kauan odotettu ensimmäinen kukka.
Metsävaahterasta jalostettu kirjovaahtera ’Drummondii’ on hankittu Virosta.
Kaljukultasade vaatii kostean mutta läpäisevän maan ja viihtyy lämpimässä paikassa.

Vaikkei Erkki puutarhaguruutta myönnäkään, puheen lomassa tipahtelee kultahippusia kotitarhureille. Kuten se, että parhaita taimistoja erikoisten puiden hankintaan ovat Arboretum Mustila, Kortesniemen taimisto ja Vakka-Taimi tai että Herkkuperunan lannos on edullisin lannoite alppiruusuille ja kuinka sekä pensaat että puut kannattaa istuttaa kohopenkkiin.

Arvokkaita ovat myös kantapään kautta iskostuneet opit suurten alueiden perustamisesta ja hoitamisesta.

– Kun innostuu jonkun paikan tekemisestä, se kannattaa tehdä valmiiksi asti. Jos innostuu välillä jostain muusta ja käy poukkoilemaan sinne, ensimmäinen alue jää kesken.

Viimeksi Erkki sai metsäpuutarhaan valmiiksi magnoliahuoneen. Äskettäin hän rakensi myös puutarhavajan työkaluilleen.

– Ihan a ja o on se, että aina kun lopettaa hommat, vie työvälineet paikoilleen. Tänne on monet lapiot ja puutarhasakset hukkuneet, Erkki nauraa.

Pensasmagnolia ’Ruissalo’. Magnoliat kukkivat arboretumissa osittain samaan aikaan kuin rodot.
Neidonhiuspuu kurottelee kohti kattoa kasvihuoneessa. Sen siemenet on poimittu maasta Rooman kasvitieteellisestä puutarhasta.
Kiinassa luonnonvaraisena kasvava neidonhiuspuu on maailman vanhin puu.
Kolibrikukka viihtyy kasvihuoneessa.
”Menetykset kuuluvat pelin henkeen.”

Arboretum on täynnä toinen toistaan hienompia puita, mutta kaikkea Erkkikään ei ole onnistunut kasvattamaan. Muutama vuosi sitten hän kokeili onneaan maailman suurimmaksi kasvavan puun kanssa.

– Kaveri toi minulle mammuttipetäjän kävyn Yosemiten kansallispuistosta Yhdysvalloista. Tarkkailin netistä Yosemiten olosuhteita ja päätin, että onnistun.

Kolme taimea lähti kasvuun, ja kaksi niistä pärjäsi kaksi talvea ulkona. Viime talvena ne kuitenkin kuolivat pystyyn. Muistona kokeilusta kasvihuoneessa on vielä yksi mammuttipetäjä.

Suurin haaste arboretumissa ovat tällä hetkellä metsäkauriiden säännölliset vierailut. Kauriit kurittavat eniten nuoria havupuita. Erkki suojaa puuntaimia verkoilla, mutta menetyksiä tulee silti.

– Sen kanssa on vain elettävä. Menetykset kuuluvat pelin henkeen.

Aikaisimmat atsaleat kukkivat toukokuun puolivälin hujakoilla, myöhäisimmät kesäkuussa. Atsalea viihtyy kuohkeassa ja happamassa maassa, kuten alppiruusukin.
Kilpiangervo on suurilehtinen perenna, joka viihtyy puolivarjossa ja varjossa. Kauniit kermanvalkeat kukkatertut nousevat lehtien ylle heinäkuussa.
Erkki sekoittaa istutusvaiheessa rodoille kasvualustan, jossa on 60 % tummaa kalkitsematonta turvetta, 20 % metsämultaa ja 10 % hiekkaa. Loput 10 % on ilmavuutta tuovia käpyjä, pikkurisuja yms. sekä hieman kalkkia.

Kiireisimpinä vuosina rodojen taimia syntyi Erkin käsistä 100–150. Enää kasvatustahti ei ole niin kova, ja Leilakin on kysellyt, eikö arboretumissa voisi siirtyä ylläpitovaiheeseen.

– Olen jo viisi vuotta päättänyt, että nyt riittää tämä siemenkasvatus, mutta sitten tulee joulu-tammikuu, eikä ole vielä mitään tekemistä. Silloin aina aloitan. Teen niin kauan kuin on intoa.

Siitä todisteena metsäpuutarhasta löytyy pieni läntti, jota Erkki kutsuu Lastentarhaksi. Sieltä ponnistaa nytkin riveissä kymmeniä uusia alppiruusuja ja atsaleoja.

Arboretum Frick avoinna 15.5. alkaen to ja su klo 12–16. Pääsymaksu (aikuinen) 5 €. Lisätietoja: arboretumfrick.fi.

1 kommentti