Viherpiha

Anniina perusti neljänkymmenen eri lajikkeen saniaismetsän: "Prinssi Charlesin kantopuutarha on suurin inspiraation lähteeni"


Hennon pitsimäiset sekä rehevän viidakkomaiset saniaiset kukoistavat Porkkalan kartanon saniaismetsässä. Hyvinvoinnin salaisuus on sammalten luonnonoloja jäljittelevä kasvualusta. Poimi Anniina Rikalan vinkit saniaisten kasvatukseen!
Kuvat Hanna Marttinen

Vaikka on lämmin, aurinkoinen päivä, suurten kuusten ja mäntyjen katveessa on vilpoisaa. Lahokantojen ja suurten kivien joukossa saniaiset levittelevät vihreän eri sävyisiä lehtiään ja tuovat lähes taianomaista tunnelmaa metsän pohjaan. Joukossa on sekä hennon pitsimäisiä että majesteettisen ylväinä kohoavia lajeja.

Olemme Anniina Rikalan lapsuudenkodin, Porkkalan kartanon, mailla Lammilla. Nykyään Anniina luotsaa päätyönään kartanon puutarhaa ja puutarhamyymälää.

– Haaveilin saniaismetsän perustamisesta pitkään. Halusin siihen samaa kosteutta, raikkautta ja rauhoittavaa tunnelmaa kuin aidossa saniaismetsässä. Sellaisen tekeminen vaatii aikaa, ja muutama kesä ehti vierähtää ennen kuin vihdoin pääsin sitä toteuttamaan, Anniina kertoo.

Anniina Rikalan mielestä saniaiset ovat yllättävän helppohoitoisia.

Hänen apunaan käytännön toteuttamisessa on ollut maisemasuunnittelun opiskelija Sanna Sainivuo. Anniina ja Sanna ovat perustaneet saniaismetsän suurten puiden siimekseen, jossa on varjon ohella myös paikkoja, joissa valo pääsee leikittelemään latvusten väleistä.

– Kaikki saniaiset eivät ole varjon kasveja. Esimerkiksi kotkansiipi kestää yllättävän hyvin kuivuutta ja valoisaa kasvupaikkaa.

Koristeellinen soreahiirenporras 'Frizelliae' viihtyy siimeksessä puiden alla.

Kantoja, haketta ja neulasia

Kasvualustalla on saniaisille tärkeä merkitys. Anniina on paneutunut eri lajeille sopivaan alustaan, ja metsänpohjaa on parannettu niin, että se jäljittelisi lajien luonnonoloja.

– Teimme istutusalueita kivien väleihin ja rajasimme niitä turveharkoilla, jotka ovat nyt sammaloituneet hienosti. Toimme lahomateriaaleiksi kantoja, haketta, sahanpurua, turvetta ja männynneulasia. Varasin myös kalkittua turvetta, sillä esimerkiksi hirvenkielisaniainen viihtyy melko emäksisessä kasvualustassa.

Anniina kehottaa välttämään kaupan pussimultaa.

– Erityisesti herkkälehtiset adiantumit kaipaavat ilmavuutta juurilleen. Taimet eivät kuitenkaan saa kuivua, vaan ne tarvitsevat tasaista kosteutta.

Helmisaniainen kaipaa kasvurauhaa.
Siro ja ilmava tarha-adiantumi kasvaa noin 30–40 sentin mittaiseksi.

Ideoita ulkomailta

Tietoa saniaisten kasvatuksesta puutarhoissa on saatavilla vain vähän – tai ei ainakaan suomen kielellä. Anniina on hakenut ideoita englanninkielisistä kirjoista, vaikka kaikkia niissä mainittuja lajeja ei meidän leveysasteilla voikaan kasvattaa.

– Walesin prinssi Charlesin Highgroven kantopuutarha on suuri inspiraation lähteeni. Siellä kasvaa lukemattomia erilaisia saniaisia!

Oman saniaismetsänsä lajeja Anniina on joutunut etsimään läheltä ja kaukaa. Valtaosan sen noin 40 erilaisesta lajista ja lajikkeesta hän on päätynyt tilaamaan virolaisesta tukkutaimistosta.

Koristeellisen värinen japaninhiirenporras talvehtii varmimmin havunoksien alla.

Yllättävän helppoja kasvatteja

Ilahduttavinta saniaisissa on Anniinasta se, että ne viihtyvät hämyisissä metsiköissä ja ovat yllättävän helppohoitoisia.

Hänen suosikkejaan ovat pienet ja sirot lajit, joiden herkkyyttä on lumoavaa tarkastella lähietäisyydeltä.

– Tummaraunioisen pieniä lehtiä on suorastaan kumarruttava katsomaan. Myös rimpsu­reunainen soreahiirenporras ’Frizzeliae’ herättää aina huomiota.

Toisaalta myös kookkaat saniaiset sykähdyttävät massiivisella, rehevän viidakkomaisella olemuksellaan.

– Kotkansiipi on mielestäni aina kaunis.

Adiantumit lumoavat sirolla olemuksellaan.
Rehevä kotkansiipi kasvaa jopa yli metrin mittaiseksi.

Anniinan vinkit saniaisten kasvatukseen

  • Istuta läpäisevään maahan. Varaa saniaisille varjoisa tai puolivarjoisa paikka. Lisää maahan haketta, puoliksi maatunutta kompostia, turvetta ja neulasia, niin saat kosteutta pidättävän ja samalla humuspitoisen ja vettä läpäisevän kasvualustan.
  • Kata keväällä. Saniaiset eivät liiemmin kaipaa lannoitusta ja hoitoa, vaan ne pärjäävät istutuksen ja juurtumisen jälkeen aika lailla omillaan. Keväällä voit lisätä katteeksi kompostoitua hevosenlantaa tai maatunutta kompostia.
  • Kastele tarvittaessa. Varmista hellekausina, että saniaiset eivät pääse kuivahtamaan. Muuten ne yleensä pärjäävät ilman kastelua.
  • Lisää itse. Saniaiset lisääntyvät itiöiden avulla. Jos haluat kasvattaa saniaisia itiöistä, odota kunnes lehden alapuolella olevat itiö­pesäk­keet tummuvat. Poimi kokonainen lehti ja laita se paperipussin sisälle, itiöt putoavat pussin pohjalle kypsyttyään. Kylvä itiöt taimimultaan ja pidä kylvös kosteana. Itäminen voi kestää kauan! Osaa saniaisista, esimerkiksi kotkan­siipeä ja metsäimarretta, voit myös lisätä jakamalla.
  • Valitse seuralaiset. Istuta saniaisia metsäpuutarhaan esimerkiksi alppiruusujen, atsaleoiden ja hortensioiden kumppaneiksi. Myös kookkaat perennat, kuten sormivale- ja töyhtöangervo, sekä herkät tarhakalliokielo ja tuoksumatara ovat oivallisia seuralaisia.

6 x ihana saniainen

  1. Helmisaniainen, Onoclea sensibilis. Melko kestävä laji, kunhan se saa kasvaa rauhassa kostealla paikalla, ilmavassa kasvu­alustassa. Pyöreäliuskaiset, melko pehmeät lehdet tummuvat nopeasti, kun sää syksyllä kylmenee. Itiöt kehittyvät erillisiin itiöpesälehtiin, jotka kuivuvat yksyn ja talven aikana.
  2. Tarha-adiantumi, Adiantum pedatum. Lajin varret ovat sirot ja tummat, lehdet levittyvät viuhkamaisesti varren päähän. Siro saniainen viihtyy metsänpohjan katteena, kivien lomassa tai vaikka alppiruusujen alla. Kasvualustan on hyvä olla ilmava ja vettä läpäisevä, mutta silti kosteahko.
  3. Soreahiirenporras 'Frizzeliae', Athyrium filix-femina. Saniainen viihtyy neutraalissa tai happamassa, kuohkeassa ja humuspitoisessa kasvu­alustassa. Maahan voi lisätä kuivia lehtiä tai kompostia. Laji sietää kunnon varjoa.
  4. Piikkihärkylä, Polystichum aculeatum. Härkylät kaipaavat humuspitoista, ravinteikasta kasvualustaa. Piikki­härkylä on kasvualustan happamuuden suhteen joustava: sille sopii neutraali, kevyesti hapan tai kevyesti emäksinen kasvualusta. Pääosin härkylät ovat ainavihantia. Poista kuolleet lehdet leikkaamalla.
  5. Tummaraunioinen, Asplenium trichomanes. Laji kasvaa tiiviinä, pienikokoisena mättäänä. Kasvualusta saa olla neutraali tai emäk­sinen, kostea ja vettä läpäisevä. Saniainen viihtyy parhaiten puolivarjoisalla kasvupaikalla. Lehdet ovat ainavihannat ja voivat kevätauringossa saada vioituksia.
  6. Japaninhiirenporras, Athyrium niponicum. Varjoisten tai puolivarjoisten paikkojen laji viihtyy neutraalissa tai happamassa, kuohkeassa kasvualustassa. Sopivalla paikalla se kasvaa jopa 60 senttiä leveäksi kasvustoksi.
Julkaistu: 2.9.2019