Rakensimme puolisoni kanssa talon. Tuo monta vuotta haaveiltu projekti opetti minulle paljon tiimi-työstä, omista rajoista ja siitä, mitä koti merkitsee. Luulen, että sovellan oppeja tulevaisuudessa myös remontointiin, tuunailuun ja sisustamiseen. Ja ennen kaikkea arkielämään.

Kuka vain voi oppia mitä vain. Kun lopputulos ei vaikuta terveyteen tai turvallisuuteen, oma kädenjälki – hapuilevakin – saa näkyä. Tärkeissä asioissa kannattaa kuitenkin kuunnella ammattilaista, eikä vain Raili Remppaajana mennä tekemään toisin, koska itsellä on Suuri Visio.

Vaikka olimme puolisoni kanssa päättäneet yhdessä sisustusmateriaalit ja kalusteet jo hyvissä ajoin, somea kahlatessa mieliteot karkasivat laukalle. Huomasin haluavani asioita, jota ilman tulin ennen toimeen mainiosti. Vanhat suunnitelmat tuntuivat yhtäkkiä tylsiltä tai epätrendikkäiltä. Silloin palasin listaan, jonka kirjasimme, kun taloprojekti oli vasta haave. Onneksi palasin, sillä muuten istuisin nyt jonkun muun kotona kera jättimäisen laskun.

Enkä tarkoita vain rakentamiseen tai remontointiin kulutettua aikaa. Koti syntyy eletyistä kerroksista, vääristä valinnoista ja ajan myötä. Kun muutimme sisään, ystävät ihmettelivät, missä olivat överit tapetit, värikkäät seinät ja hulluttelevat yksityiskohdat. Niistä meidän edellinen koti muistettiin, ne tekivät kodistamme juuri meidän kodin. Vastasin, että värit ja kuosit ovat vasta matkalla tänne. Ensin meidän täytyy tulla talon kanssa sinuiksi, kuunnella, mitä sanottavaa sillä on, elellä yhdessä. Sitten alkavat juhlat.