Meidän Mökki

”Torppamme on kuin äiti, joka pitää lapsiaan hellästi sylissä” – 1920-luvun hirsitalosta tuli Annen ja Arin rakas kesäkoti

”Torppamme on kuin äiti, joka pitää lapsiaan hellästi sylissä” – 1920-luvun hirsitalosta tuli Annen ja Arin rakas kesäkoti
Ari Kärnä ja Anne Natunen jättävät arkiset asiat kotiin ja suuntaavat torpalle, jossa on aikaa tutustua puolisoonkin uudelleen. "Vaikka olemme kulkeneet yhtä matkaa jo 34 vuotta, täällä, arjen ulkopuolella, olemme tutustuneet toisiimme uudestaan", Anne kertoo.
Julkaistu: 5.6.2020

Patikointiretki Repoveden kansallispuistossa oikeastaan muutti Anne Natusen ja Ari Kärnän elämän. Saunan lauteilla istuessaan pari nimittäin koki mökkihurahduksen.

– Mukavan päivän päätteeksi istuimme leirintäalueen saunan makoisissa löylyissä ja mietimme, kuinka kivaa olisi, jos meillä olisi ihan oma, puulämmitteinen sauna. Siitä se alkoi, Anne muistelee.

Ensin tehtiin järkeviä laskelmia. Lainaa otettaisiin vain sen verran, että se olisi maksettu pois ennen eläkeikää. Mökin pitäisi olla hirsirunkoinen, eikä mökkimatka saisi olla tuntia pitempi. Lainapäätös taskussaan pari aloitti sopivan torpan metsästyksen.

Kaksivärinen Wuorela oli joskus merkittävä rakennus kylän postitoimistona. Nyt se on Annen ja Arin sekä Emppuri-kissan mökki. Mökillä vierailee myös aikuinen poika Joonas. Hirsirunkoinen talo on rakennettu 1920-luvulla, ja tilaa siinä on noin 50 neliötä.
Sanonta 'kun rakkaus astuu huoneeseen, lentää järki ikkunasta pihalle' taisi toteutua kohdallamme.

Ensimmäiset kandidaatit olivat joko liian huonossa kunnossa tai aivan liian moderniksi remontoituja.

– Sitten välittäjä kertoi, että hän kyllä tietäisi yhden sopivan mökin, mutta se olisi kaksikymmentä tuhatta euroa yli budjettimme. Uteliaisuus voitti, sillä eihän katsominen mitään haittaisi. Heti mökille tultaessa meidät valtasi hassu tunne – tämä paikka oli juuri se, jota olimme etsimässä. Sanonta ”kun rakkaus astuu huoneeseen, lentää järki ikkunasta pihalle” taisi toteutua kohdallamme, Anne kertoo.

Puupenkki on myös halkolaatikko, jonne saa satsin puita valmiiksi huonon sään varalle.
Kaunis hirsiseinä on oivallinen tausta Annen taiteelle. Anne poisti hirsien välistä raappahousunlahkeet, jätti sammaleet ja sanomalehdet ja siisti pellavariveellä. Pinta on käsitelty maapigmenteistä ja vernissasta sekoitetulla lasyyrilla. Emppuri-kissa ei oikein innostu automatkoista mutta viihtyy mökillä oivallisesti.
Italialaista alkuperää oleva lyijylasikaappi on löytö nettikirppikseltä. Ikoni ja puulautanen ovat kirpputorilöytöjä, iso taulu Antti Haaralan maalaama.
Muuriin on maalattu mustaviinimarja-aihe.

Onneksi asiat järjestyivät, lainaa herui lisää ja parin mökistä antama tarjous hyväksyttiin. Orivedellä sijaitsevasta Wuorelasta tuli Annen ja Arin unelmien mökki, jolla on myös mielenkiintoinen historia.

– Olemme saaneet selville, että mökissä on toiminut jossain vaiheessa posti ja puhelinkeskus. Sentraalisantra on pitänyt majaa kammarissa. Voi vain kuvitella, mitä kaikkea nämäkin seinät ovat saaneet kuulla noina vuosina! Välillä mökki oli yksinäisen miehen kotina eli vaarinmökkinä ja ennen meitä kolme vuosikymmentä vapaa-ajankotina. Ehkä ajan kanssa selviää vielä lisää hauskoja yksityiskohtia talon tarinasta, Anne miettii.

Vaikka Anne ja Ari aloittivat intoa puhkuen pintaremontin välittömästi kauppojen toteuduttua, alkuaikoina oli havaittavissa vieraskoreutta.

– Ensimmäisenä vuonna tulimme tänne kuin kylään. Yritimme ehkä vähän liikaakin kunnioittaa sitä, miten täällä oli oltu ja eletty. Hassuna esimerkkinä tästä minulla kesti aika kauan, ennen kuin tajusin, että minulla on oikeus ostaa tiskialtaan tulppaan puuttuva ketju. Siihen asti olin kaivellut tulpan haarukalla ylös, kuten talossa oli aiemmin tehty, Anne kertoo nauraen.

Keittiön alkuperäiset kaapit saivat pintaansa sattumalta juuri samanlaisen maalin kuin Annen lapsuuden mökkikeittiössä. Puuhella on ehdoton lämmönlähde talvella, ja sillä valmistettu ruoka maistuu aina parhaimmalta.
Ruokapöydän ääressä on vietetty monta hauskaa hetkeä. Valaisin ja lautashylly on ostettu Lahdesta 30-luvun puutalosta. Savikukot viehättivät Annea jo lapsena, ja muutamia hän on keräillyt kirpputoreilta. Keittiön puolipaneeli on Arin käsialaa.

Sittemmin pari on reippaasti ominut paikan itselleen ja päästänyt luovuuden valloilleen, niin ulkona kuin sisälläkin. Molemmista tuntuu, että talo on ohjannut valinnoissa oikeaan suuntaan.

– Tärkeää oli säilyttää talon aito asu ja ihana valo, johon olimme alun perin ihastuneet. Kaikki pinnat olemme käyneet läpi niin torpassa, saunassa kuin saunatuvassakin. Viihtyvyyttä lisäsimme rakentamalla sisälle kuivakäymälän. Enää ei tarvitse talvellakaan lähteä pihan perälle värjöttelemään.

Maapohjaiseen liiteriin Ari teki lattian ja työpöydän. Nyt liiteri on oivallinen paikka erilaisiin askareisiin, kuten vaikka moottorisahan huoltamiseen.

– Minun tämänhetkinen isompi projektini on ikkunoiden kunnostus. Se on vaativaa puuhaa, koska lasit on kiinnitetty puulistoilla karmeihin. Rapsuttelen vanhat maalit pois, käytän pellavaöljykittiä ja maalaan öljymaalilla. Tavoite on palauttaa ikkunat alkuperäiseen loistoonsa. Ari sen sijaan haaveilee isosta katetusta terassista ja paljusta. Suunnitelmat ovat jo hyvällä mallilla, vain toteutus puuttuu, Anne kertoo.

Mökin sisustuksessa on menty toimivuus ja mukavuus edellä. Mökissä saa mielellään näkyä arki ja juhla samassa tilassa. Kansallis- ja romuromantiikka kiehtovat varsinkin Annea, ja hän suunnittelee tekevänsä folklore-tyyppisiä koristemaalauksia muureihin ja muutamiin huonekaluihin, ehkä myös oviin. Maalari-artesaanilta se sujuu.

Täällä saa olla, jos oletuttaa, ja tehdä, jos teketyttää.

Huonekalut ja mökin esineet on kaikki hankittu käytettyinä, lukuun ottamatta ruokailuvälineitä ja paria mattoa. Ja sohvaa, joka piti Arin mielestä ehdottomasti ostaa uutena ja olla mahdollisimman löhöily-ystävällinen.

– Kirpputorien ja osto- ja myyntiliikkeiden kiertely on meidän yhteinen juttumme. Tosin etsimme yleensä reissuilla ihan eri asioita. Huonekalujen etsintä on minulle seikkailu, ja ajan patina on toivottavaa. Tykkään koriste-esineistä, tarjottimista ja vadeista. Niitä sitten tuunailen ja kokoan lipastojen päälle asetelmiksi. Harrastan myös valokuvausta, ja juuri makrokuvaus on opettanut kiinnittämään huomion yksityiskohtiin. Uskon, että mieltymykseni asetelmien tekoon juontaa juurensa sieltä.

– Tauluihin olen aivan hulluna, sillä niitä ei naisella voi olla koskaan liikaa. Uusin suosikkini on Antti Haaralan maalaus. Loviisalainen puuseppä teki siihen kehykset Liljendahlin vanhan puukoulun purkulaudoista, Anne kertoo.

Kauan haaveiltu peilipiironki löytyi Patinaputiikista.
Linnut ja sudenkorento ovat suomalaista käsityötä.

Wuorela on Annen ja Arin puuhamaa, mutta vain sen verran kuin tuntuu mukavalta. Mökin tärkein tehtävä on olla paikka, jossa voidaan päästää ohjat irti arjesta.

– Täällä saa olla, jos oletuttaa, ja tehdä, jos teketyttää. Joskus päikkärit ovat päivän parasta antia. Tänne eivät arjen kiireet yllä. Kun ajamme autolla pihaan, tuntuu, kuin pussin suu sulkeutuisi takanamme, Anne kuvailee.

– Torppa on meidän yhteinen harrastuksemme mutta myös parisuhdeleiri. Vaikka olemme kulkeneet yhtä matkaa jo 34 vuotta, täällä, arjen ulkopuolella, olemme tutustuneet toisiimme uudestaan. Takana on monia ruuhkaisia vuosia, jotka vietimme kyllä yhdessä mutta emme olleet aina läsnä, Anne toteaa.

Kukkaniityn antimien kerääminen on yksi Annen suosikkipuuhista. Oma piha ja niitty tarjoavat mahtavat valikoimat ihaniin kukkakimppuihin. Lehmänkellot ja harjaneilikat kukoistavat.

Metsän läheisyys on parille tärkeää. Anne tekee syksyisin monen tunnin sieniretkiä. Saalista saa jo aivan tontin laitamilta.

– Lempipuuhaani täällä on kaikki niin sanottu olematon. Kuljettelen kukkaruukkuja ja kippoja edestakaisin pitkin pihaa, kerään runsaasti kukkia ja joka vuosi teen ulos jonkin hassun ”tilataideteoksen”, jonka avajaisissa juomme lasit viiniä ja kerromme, mitä teoksessa näemme. Tämä taiteellinen tapahtuma on kantautunut jo naapurin korviin. Hän tulee nykyään mielellään katsomaan, mitä jännittävää tämä hörhö on taas keksinyt, Anne kertoo nauraen.

Ari ja Anne käyttävät mökkiään ympäri vuoden. Tupaan on vastikään hankittu ilmalämpöpumppu, jotta talvellakin saadaan peruslämpö päälle.

– Emme silti usko, että muutamme tänne koskaan pysyvästi. Arjen sujumisen kannalta kaupunkiasumisen mukavuudet ovat tärkeitä. Olemme kuitenkin todella kiitollisia voidessamme viettää aikaa täällä. Meillä on tapana leikkisästi puhua torpasta Wuorelan vanhana rouvana. Se on kuin äiti, joka pitää lapsiaan hellästi sylissä. Aina pois lähtiessä kiitän torppaa: ”Kiitos Wuorela, olet rakas.”

Torpan pihapiirissä on vierasaitta ja piharakennus, jossa on sauna, pesuhuone, saunakamari, liiteri ja puucee.
1 kommentti