Viherpiha

Anneli herää ennen kukonlaulua kierrelläkseen puutarhassaan – "Aamut ovat päivän kauneinta aikaa"

Anneli herää ennen kukonlaulua kierrelläkseen puutarhassaan – "Aamut ovat päivän kauneinta aikaa"

Anneli Patrailille puutarhassa ovat tärkeintä näyttävät kukat ja levollinen tunnelma. Virolainen maalaispuutarha sai nykyisen muotonsa, kun Anneli vuosien tuskailun jälkeen päätti hakea oppia puutarhakoulusta.
Teksti Heidi Haapalahti
Kuvat Teija Tuisku
Mainos

Lammesta nouseva usva pitää puutarhaa yhä syleilyssään, kun Anneli Patrail kiertelee kaikessa rauhassa kasvien keskellä höyryävä kahvikuppi kädessään. On tyyntä ja hiljaista. Kello on vasta niin vähän, että edes talon kukko ei ole vielä kunnolla hereillä. Anneli kertoo heräävänsä aina aikaisin puutarhan vuoksi, sillä aamut ovat päivän kauneinta aikaa.

– Tunnen oloni puutarhassa niin ihanaksi, etten halua lähteä täältä kesällä minnekään, Anneli huokaa. Helle on hautonut eteläisessä Virossa sijaitsevaa Põlvamaata viime viikot, mutta yön sateen jäljiltä perennat näyttävät virkeiltä ja pystypäisiltä. Elokuun alussa Annelin kukkatarhan loppukesän kukinta on täyteläisimmillään, kun syyshohdekukat, daaliat, päivänliljat, punahatut, värimintut ja syysleimut antavat parastaan.

Annelin mielestä aamut ovat puutarhassa kauneinta aikaa. Aamu-usvan pehmentämän maiseman etualalla vaaleanpunaiset syysvuokot. Annelin puutarha Viron Põlvamaalla on hulppean kokoinen koko kesän kukkiva perennatarha.

Vuodelta 1875 peräisin oleva tila on Annelin miehen Maidun lapsuudenkoti. Alun perin Anneli vietti täällä perheensä kanssa vain kesät.

– Kaikki kylässä käyneet ystävämme kyselivät, miksemme muuta tänne asumaan. Lopulta päätimme noin kymmenen vuotta sitten asettua paikalle pysyvästi. Ennen meitä tilalla asuivat mieheni enot, vanhat poikamiehet, jotka eivät olleet kiinnostuneita puutarhanhoidosta. Voit arvata, millaiselta täällä silloin näytti!

Patrailit ovat kunnostaneet tilaa hellällä kädellä ja säästäneet mahdollisimman paljon vanhaa. Piharakennuksissa on viehättävää ajan patinaa. Uuden kotitalon perinteinen punamultamaali muistuttaa perheen Ruotsissa viettämistä vuosista, kun Maidu pelasi siellä ammattilaisena käsipalloa.

Yläpihalla komeilee kymmenien daalioiden kokoelma.

Anneli alkoi muokata heinittyneestä pihasta puutarhaa ja löysi sieltä vain muutaman vanhaa perua olevan jasmikkeen ja syysleimua. Vanhoista valokuva-albumeista hän esittelee hymyillen ensimmäisiä istutuksiaan. Sinne tänne sijoitetut kivireunuksiset penkit näyttävät kovin pieniltä verrattuna nykyisiin laajoihin perenna-alueisiin.

– Alussa nurmikonleikkuu oli samanlaista mutkittelua kuin slalomradalla. En tiennyt, miten kasveja kannattaisi sijoitella. Ostin vain kauheasti kaikenlaisia taimia, mutta minulla ei ollut aavistustakaan, miten niitä käytetään tai hoidetaan, Anneli nauraa.

Yritysten ja erehdysten kyllästyttämä Anneli tuskaili, miten hajanaisesta puutarhasta saisi kauniin ja toimivan kokonaisuuden. Pienet piperrykset näyttivät hassuilta kahden hehtaarin kokoisella tontilla. Lopulta vuonna 2006 Anneli päätti aloittaa opinnot Räpinan puutarhakoulussa. Se oli menoa.

Korkeimmat salkoruusut huojuvat loppukesällä reilusti yli kakasimetrisinä.

Puutarhakoulun opeista innostuneena Anneli alkoi rakentaa puutarhaa kokonaan uusiksi. Hän jakoi tilan monilajisiin ja laajoihin, kauniisti polveileviin istutusalueisiin sekä niitä yhdistäviin tasaisiin nurmikenttiin.

Yläpihalla omenapuiden lähellä on nostalginen niitty, jossa tähän aikaan kesästä kukkivat unikot ja villiporkkanat. Kasvimaata erottavassa riemunkirjavassa daaliakokoelmassa on satoja kukkia. Iso kivikkoalue syntyi yhteisvoimin puutarhakoulun muiden opiskelijoiden kanssa, kun opettaja kyseli Annelilta sopivaa paikkaa harjoitustyön toteuttamiseen.

Opiskelutoverit auttoivat rakentamaan kivikkopenkin, jossa kasvaa maksaruohoja, akankaaleja, vuorineilikkaa, sininataa, esikoita ja pitkäpalkoa. Anneli on istuttanut kivikon jatkoksi vuorikaunokkia, kurjenmiekkoja ja päivänliljoja sekä muita korkeampia perennoja.

Pitkään kestävä ja runsas kukinta on Annelista kasvien tärkein valintakriteeri. Kukkien vastavoimaksi hän on istuttanut pieniä puita ja pensaita sekä kuunliljojen ja keijunkukkien tapaisia kaunislehtisiä perennoja. Valko- ja keltakirjavat tai punertavat lehdet tuovat väriä silloinkin, kun kukinta on vähäisempää. Lajeja ja lajikkeita on kertynyt jo yli 2 000. Anneli pitää tarkkaan kirjaa suunnitelmistaan ja kasvihankinnoistaan.

Tilan vanhan päärakennuksen edustalla kasvava pienikukkainen syysleimu on ikivanhaa, tuntematonta kantaa.

– Jos jokin kasvi ei viihdy täällä, en yritä kasvattaa sitä toistamiseen. Istutan taimet ensin hiekkaan ja myöhemmin hieman savipitoisempaan maahan. Yläpihalla on niin hyvä maa, että siellä pärjäävät melkein kaikki lajit. Alhaalla veden lähellä on hieman hankalammat olosuhteet. Siellä maa on savipitoisempaa.

'Razzmatazz'-kaunopunahatun pörröinen kukinta kestää heinäkuusta syyskuuhun, varsinkin jos kuihtuneet kukinnot poistetaan. Näyttävä lajike kasvaa noin 80 senttiä korkeaksi.

Kevään kunnostus- ja lannoitustyöt ovat Annelista raskaimmat, mutta myöhemminkin puutarhassa riittää hoitamista. Maidu leikkaa nurmikot 5–6 päivän välein. Siihen menee paljon aikaa, koska tontti on rinteinen. Anneli leikkaa pois kaikki kuihtuneet kukat ja kanttaa kukkapenkkien reunat säntillisen sileiksi kahden viikon välein. Kasteluvettä varten on oma kaivo, josta jääkylmä vesi nostetaan ensin lämpenemään. Anneli antaa kasveille vettä vain, jos ne näyttävät kärsivän kuivuudesta.

– Eniten pidän auringon värisistä kukista eli keltaisen ja punaisen sävyistä. Valkoinen on myös tärkeä, se tuo kasviyhdistelmiin keveyttä ja nousee kauniisti esiin varjosta. Uusien istutusalueiden suunnittelu, kasvien valitseminen ja istuttaminen on niin hauskaa. Tuntuu mahtavalta, kun joku alue tulee valmiiksi ja siitä tuli juuri sellainen kuin ajattelinkin.

Anneli yhdistelee taitavasti kasvien värejä ja muotoja. Lammen rannassa kasvaa keltalehtistä 'Aurea'-suikeroalpia. Sen takana ornassina kukkii punalehtinen kallionauhus 'Britt Marie Crawford'. Etualalla nousevat syysvuokot.

Annelin vinkit

  • En peitä mitään kasveja talveksi, koska en yksinkertaisesti ehtisi sellaista. Puutarhan lisäksi aikaani vievät kanojen hoito ja leivontaharrastus. Siksi minulla ei ole esimerkiksi jaloruusuja, vaikka pidän niistä kovasti.
  • Innostun uusista ideoita matkoilla. Inspiroivimpia käyntikohteita on Britanniassa. Ihailen englantilaista puutarhatyyliä, varsinkin isoja ja komeita maalaispuutarhoja.
  • Otan joka vuosi paljon valokuvia. Niistä näkee parhaiten puutarhan edistymisen ja vuosien saatossa tapahtuneet muutokset.
Kerrannaiskukkainen päivänsilmä 'Asahi' on loppukesän komeita kukkijoita. Se tarvitsee läpäisevän kasvualustan. Syyshohdekukka 'Red Army' tarvitsee talvehtiakseen läpäisevän kasvualustan.

Lue lisää:

Svetlanan upea kivikkopuutarha – "Parhaimmillaan näkymät ovat kuin miniatyyrimäisiä vuoristomaisemia"

Reet Palusalun kukkatarhassa kasvaa 2400 erilaista perennaa: "Kun on kukkien kanssa kasvanut, ei voi elää ilman puutarhaa"

Puutarha maalaismaisemassa: Katilan sukutilalle kukkii koko kesän

Julkaistu: 15.8.2017
Katso myös nämä