Annen käsissä vanhat huonekalut saavat hellää huolenpitoa ja jatkoaikaa – ”Kalusteita on saunaa myöten odottamassa”
Ihmiset
Annen käsissä vanhat huonekalut saavat hellää huolenpitoa ja jatkoaikaa – ”Kalusteita on saunaa myöten odottamassa”
Anne Raamin, 54, kodissa uutta ovat vain sänky ja sohva. Anne käyttää vapaa-aikansa huonekalujen keräilyyn ja kunnostamiseen. Harrastus tuottaa niin löytämisen, tekemisen ja kuin onnistumisenkin iloa.
1Kommentti
Teksti
Heikki Rautio

Kuvat
Heikki Rautio

5.1.2022
 |
Kotivinkki

”Olen aina ollut kiinnostunut vanhoista tavaroista ja sisustamisesta. Alkusysäys taisi syntyä pappani kautta. Hän oli innokas keräilijä, joka kiersi huutokaupoissa 1960–70-luvuilla. Muutin ensimmäiseen omaan kotiini alle parikymppisenä. Olin ihastellut pappani luona neljää Thonet-tuolia. Riemastuin, kun sain harmaaksi maalatut tuolit mukaani. Ne vaihtoivat vuosien varrella väriä monta kertaa. Minulla on edelleen yksi tallessa keittiössä. Sen uusin väri on musta ja sopii yhteen tuoreiden hankintojeni, kahden kunnostamani Aslak-tuolin kanssa.

Vanhan klaffilipaston koristeet oli maalattu tökerösti. Uusi maalikerros siistii ilmettä. ”Ostan vain huonekaluja, jotka on tehty aidoista materiaaleista ja joita voi korjata.”
Huonekalujen kunnostamiseen ei Annen mielestä tarvita isoa ainearsenaalia. ”Aina ei tarvitse tehdä mitään. Joskus pyyhin vain pölyt, jos esineessä on kaunis patina. On kiva pohtia, säilytänkö pinnan alkuperäisenä esimerkiksi uudelleen lakkaamalla vai uudistanko kokonaan vaikka mustalla maalilla ja uusilla vetimillä.”
Siro yöpöytä on hankinta Iitistä vanhasta torpasta. Se vaati hionnan ja maalauksen. 1950-luvun pikkutuolin istuimeen Anne halusi Johanna Gullichsenin kankaan. Sängyn päällä on valokuvasuurennos Annen isoäidistä ja äidistä.

Mietin joka esineen kohdalla, mitä sille saa ja voi tehdä. Aarteeni on alkuperäiskunnossa oleva Tapiovaaran Domus-tuoli, jonka lakka on kellastunut ja pintaan on tullut elämisen jälkiä.

Poistan harvemmin kaikkea maalia. Useimmiten hiekkapaperihionta riittää. Joskus korjaustöissä tulee vastaan yllätyksiä. Esimerkiksi eräs vanha punainen maali lämpenee hiottaessa ja muuttuu tahmaksi. En ole myöskään keksinyt, miten saisin vitriinikaapinoviin liimatut kalvot irti.

"Toisinaan innostun jostain huonekalusta niin, että minun on yksinkertaisesti saatava se."

Kauniit vanhat kehykset ovat koriste itsessään. Kotimainen 1950-luvun seinähylly on löytö Facebook-kirppikseltä. Anne haki sen suoraan vanhan talon seinältä. Hänen käsittelyssään hylly raikastui valkoiseksi.
Thonet-tuoli on kulkenut Annen mukana jo 34 vuotta. Kaunisjalkaisen pikkupöydän kansi on hiottu ja öljytty.
Kaunislinjainen ruokapöytä on löytö Lammilta Antiikki Aitasta. Anne maalasi sen. Tapiovaaran Aslak-tuoli oli ostaessa huonossa kunnossa. Sen viiluvikoja piti korjata pakkeloimalla ja hiomalla. Lopuksi hän maalasi tuolin kahteen kertaan. Puusohvaan Anne on tehnyt uuden istumakannen.

Teen lähinnä pieniä korjauksia ja helppoja verhoilutöitä, kuten jakkaroiden päällystyksiä. Aikaisemmin maalasin vain siveltimellä, mutta 1950–60-lukujen kalusteisiin sopii myös ruiskumaalaus. Suosikkisävyni on antiikkivalkoinen. Olen käyttänyt sitä vuosikymmeniä. Kutsun itseäni jumittajaksi. Tiedän mistä pidän, enkä innostu väri-ilottelusta.

Keskeistä harrastuksessani on ilo. Aluksi koen aina löytämisen iloa, huonekaluja kunnostaessa tekemisen iloa ja lopuksi vielä onnistumisen iloa.

Siro kirjoituslipasto on lakattu uudelleen. Anne kunnosti sen kevyellä kädellä niin ettei vanha charmi häviäisi. 1950-luvun peilipöydän jakkaran Anne on verhoillut uusiksi Harri Koskisen Frekvenssi-kankaalla.

Vanha keittiönkaappi sai mustan maalipinnan. Metallivedin on hiekkapuhallettu ja lakattu. Jos kalusteelle ei löydy paikkaa Annen kotoa, se saattaa löytää tiensä hänen poikansa luokse.
Vanhat laatikot ovat monikäyttöisiä. Ompelukoneen laatikko on saanut pintaansa uuden maalin, ja nyt se on käytössä keittiössä.

Kunnostaminen vie mukanaan. En oikeastaan ehdi harrastaa mitään muuta. Seuraan sisustustrendejä lehdistä ja netistä. Hankin uusia kalusteita Torista sekä Facebookista. Lahden ympäristössä on myös monta kivaa vanhantavarankauppaa.

Toisinaan innostun jostain huonekalusta niin, että minun on yksinkertaisesti saatava se. Mietin vasta jälkeenpäin, mihin voisin sen laittaa. Projekteja saattaa olla pihavarastoa ja saunaa myöten odottamassa.

Onneksi minulla on apuvoimaa. Puuhailemme ystäväni kanssa paljon yhdessä. Minä teen pohjatöitä, ja hän ruiskumaalaa ja hiekkapuhaltaa. Myös poikani auttelevat.”

1 kommentti
Lue lisää