Meidän Mökki

Annan 24-neliöisellä siirtolapuutarhamökillä viihdytään pakkasiin asti – ”Palstalla puuhastelu on henkireikä, kuntopiiri ja irtiotto sisähommista”

Annan 24-neliöisellä siirtolapuutarhamökillä viihdytään pakkasiin asti – ”Palstalla puuhastelu on henkireikä, kuntopiiri ja irtiotto sisähommista”
Sadonkorjuun tohina rauhoittuu Vallilan siirtolapuutarhassa Helsingissä lokakuussa, mutta kamiinan suloinen lämpö venyttää Anna Karmilan mökkisesonkia pakkasiin asti.
Julkaistu: 6.10.2022

Alkusyksyllä iltaviileä hiipii Vallilan siirtolapuutarhaan jo yllättävän aikaisin. Se tuntuu laskeutuvan laaksomaiseen puutarhaan heti, kun aurinko katoaa korkeimpien puiden latvojen taakse. Kamiinan lämpö alkaa kummasti houkuttaa, varsinkin jos ilmassa jo leijuu kosteutta.

Pieni mökki lämpenee onneksi nopeasti, ja sisäilma pysyy sopivan kuivana. Silloin on ihana vetää villasukat jalkaan ja mönkiä sohvanurkkaukseen kirjan ja kuuman juoman kanssa.

Pihalla puuhastelu oli minulle pitkään etusijalla, mutta viime vuonna sain vihdoin aikaiseksi panostaa myös mökin toimivuuteen. Uusin keittiön toimivaksi, ja kahdesta laverimaisesta punkasta koottu nurkka on todettu hyväksi ratkaisuksi: se maksimoi 24 neliön kokoisen mökin tilankäytön, eikä patjan leveydestä tarvitse tinkiä.

Palstalla puuhastelu on kaupunkilaiselle henkireikä, kuntopiiri ja irtiotto sisähommista. Nuutunut olotila kaikkoaa pomminvarmasti, ja hyötyliikunnasta saan kivat kiksit, vaikken aina ihan hikipäissäni viitsisikään ahkeroida. Omat amatööritaitoni ovat välillä koetuksella, kun joka nurkan takana odottaa uusi etanainvaasio, kasvitauti, rankkasateen aiheuttama mutavyöry, kuivuus, liika kuumuus tai kylmyys, se ja tämä ja tuo fiksattava… Onneksi tykkään enemmän rönsyilevän runsaasta kuin tiukan kurinalaisesta puutarhasta.

Viestinnän monitoimi-ihminen Anna Karmila siirtolapuutarhamökillään Vallilanlaaksossa Helsingissä.
Koko mökin levyinen pöytätaso ja sen alla oleva säilytystila ratkaisivat epäkäytännöllisen keittiön ongelmat ja selkiyttivät sisätilaa. Myös Annan ruudulliseksi maalaama lattia pääsee nyt paremmin esille. Koska mökissä ei ole kiinteää vesipistettä, keittiöremontti onnistui yhdessä viikonlopussa.

Pihanäkymä nousee uudella tavalla esiin, kun keittiö siirtyi etuikkunoiden alle.
Vajan seinustan kesäkeittiö on kokkailun keskus sähkösavustimineen ja pallogrilleineen.

Intoilen palstallani eniten keittiöpuutarhasta ja kasvihuoneesta. Oman ruoan kasvattamisessa on jotain todella koukuttavaa! Siirtola puutarhalla kokeneiden viljelijöiden taitotieto kulkeutuu palstalta toiselle, samoin ylimääräiset taimet ja jaettavat perennatkin. Minusta on tärkeää muistaa palstojen alkuperäinen ajatus eli kaupunkilaisten akuutin ruokapulan helpottaminen, mutta yhtä lailla on kiva katsella, miten joillakin palstoilla keskitytään enemmän kauniisiin kukkiin. Itse sekoitan mielelläni vihanneksia ja kesäkukkia sikin sokin, jotta kasvimaakin olisi nätti ja perennapenkistä voisi napsia syötävää. Se kuulostaa vaivalloiselta, mutta on siinä ihan pointtinsa: esimerkiksi samettikukka pitää ötökät loitolla hyötykasveista, ja valkosipuli suojaa kukkapenkkiä erilaisilta toukilta.

Sijainti keskellä kaupunkia takaa, ettei kaikkia varusteita tarvitse aina raahata mukana. Jos vaikka tarvitsen toppatakkia juhannusaattona tai sortseja lokakuussa, ehdin napata ne mukaani samana aamuna, eikä varavaatteita tarvitse hillota mökkiin ihan jokaista sään ääri-ilmiötä varten.

Puutarhassa kasvavien lajien runsaus tekee ruska-ajan väriloistosta aina poikkeuksellisen upean.

Omalla palstalla saa sitä paitsi röntystellä juuri niin rämissä tamineissa kuin itsestä hyvältä tuntuu. Muutaman kerran kotimatkalla ratikassa olen tosin saanut osakseni aika pitkiä katseita, kun olen hypännyt kyytiin kuraiset kumisaappaat jalassa, tuulipusakan hihat kyynärpäitä myöten mullassa ja pipo täynnä siihen takertuneita lehtiä ja tikkuja.

Kasvukausi on aina yhtä intensiivinen, ja syksyn saapuminen tapahtuu joka vuosi jotenkin yllättäen. Siirtolapuutarhan virallisen kauden päättää talkoovoimin kasattu Elojuhla, joka on koko naapuruston tuntema perinteikäs ulkoilmatapahtuma.

”Kirkkaankeltaiseksi ja punaiseksi muuttuneen puutarhan katseleminen menee meditaatiosta.”

Sen jälkeen kasvillisuus alkaa ränsistyä, ja viimeistään ensimmäiset yöpakkaset saavat kaiken vihreän katoamaan. Yritän ennen pakkasia muistaa napsia siemeniä talteen seuraavan vuoden taimikasvatusta ja lintulautaa varten. Kuulaan kirkkaat syyspäivät ovat hienoja ja haravointi parasta niska-hartiatreeniä. Kirkkaankeltaiseksi ja tulipunaiseksi muuttuneen puutarhan katseleminen menee meditaatiosta.

Etelä-Suomessa ei voi tietää, tuleeko kunnon talvia enää ollenkaan. Yksi siirtolapuutarhamökin hienouksista onkin, ettei sitä ole pakko laittaa ollenkaan talviteloille, koska on niin helppo piipahdella tarkistuskäynneillä pitkin syksyä ja miksei sydäntalvellakin.

Anna päällysti kulmauksen seinät vanhojen tyttökirjojen sivuilla. Työssä kului tuntu jso toinenkin. Kulmauksessa kaksi aikuista yöpyy mukavasti. Anna kaiveli kangasvarastoistaan esiin kummallisia vanhoja kankaita, joista ei ollut malttanut luopua, ja päällysti niillä vinon pinon tyynyjä.
Kamiina tuo nopeasti lämpöä pieneen tupaan.
Vaikka mökit ovat vieri vieressä, terassi jää mökin, vajan ja pensasrivin väliin katseilta suojaan. 24-neliöinen mökki on itse rakennettu yhdistyksen vanhojen rakennusohjeiden mukaan vuonna 2011.

Katso myös Annan siirtolapuutarhassa kuvatun koti-illan tallenne tästä!

2 kommenttia