Pidän haasteista. On hauskaa seurata ihmisten reaktioita, kun he näkevät kakkuni. Aikuiset ja lapset ovat ihan yhtä haltioissaan, tulee aidosti yllättyneitä ilmeitä. Moni ei meinaa uskoa, että kaikki on syötävää. En ole mielestäni muuten taiteellinen, mutta kakkujen kanssa luovuus pääsee valloilleen.

Nyt jo täysi-ikäinen poikani täytti silloin seitsemän vuotta. Hän harrasti jalkapalloa ja halusi syntymäpäivilleen jalkapallokakun. Tein juhliin puolikkaan jalkapallon muotoisen kakun, ja se oli hitti. Pojalla saattoi lapsena olla joka vuosi kolmetkin juhlat eri vieraille. Tein silloin samasta teemasta, esimerkiksi lapsen lempiruoista, kolme eri kakkua: lihapulla-spagettikulhon, sushilaudan sekä ranskalaisia perunoita ja limsaa. Olen suunnitellut kakkuja kaiken maailman kissanristiäisiin. Mikä tahansa syy kelpaa, että saan toteuttaa ideoitani.

Aloitan suunnitelmani muhittelun hyvissä ajoin, koska nautin siitä ehkä eniten. Keksin tilanteeseen sopivan aiheen ja sitten mietin, kuinka saisin ainekset näyttämään joltakin ihan muulta, vaikkapa lasilta, puulta tai kankaalta. En yleensä harjoittele etukäteen, vaan kokeilen erilaisia toteutustapoja lennosta.

Jääpaloja imitoivan kakun kanssa epäonnistuin. Veden eri olomuotoja on todella vaikea saada aidon näköisiksi. Kivipintakin on aika hankala. Erilaiset ihmishahmot ovat kompastuskiveni, niitä välttelen. Seuraavaksi haluan kokeilla punokselta näyttävän pinnan tekoa sokerimassasta. 

Harvoin, enkä oikein edes osaa tehdä niitä. Pursotukset eivät ole juttuni. Pidän enemmän sokerimassojen työstämisestä. Niitä voi värjätä ja maalata elintarvikeväreillä vaikka miksi.