Kotivinkki

Älä säikähdä eroajatuksia. Parisuhteen kriisi voi olla uusi mahdollisuus

Älä säikähdä eroajatuksia. Parisuhteen kriisi voi olla uusi mahdollisuus

Jos voit parisuhteessa huonosti ilman selkeää syytä ja pohdit eroa, suuntaa katse ensin itseesi.
Teksti Henna-Kaisa Ranta
Kuvat iStock
Mainos

Huomaatko usein pohtivasi eron mahdollisuutta? Vatvovasi samalla kaavalla eteneviä riitoja, surevasi kämppäkaveruudeksi latistunutta parisuhdetta tai kokevasi yksinäisyyttä, vaikka kumppanisi on läsnä elämässäsi päivittäin? Ehkä tunnet alakuloisuutta ja tyhjyyden tunnetta.

Sysäät ajatukset syrjään. Meillähän on asiat ihan hyvin. Arki soljuu tutuissa uomissaan, on yhteinen koti ja samat arvot, rakkauttakin. Ei mitään oikeaa syytä erota. Ehkä minussa on jotain vikaa, kun tunnen näin? Mutta ajatukset ja pahaa oloa tuottavat tunteet palaavat itsepintaisesti. Sitä voimakkaampina, mitä päättäväisemmin yrität työntää ne pois.

Tunne yrittää kertoa sinulle jotakin. Sen hyväksyminen ei välttämättä tarkoita, että teidän pitäisi erota. Itse asiassa tunteiden ja ajatusten juurille pääseminen voi auttaa teitä pysymään yhdessä.

PARISUHTEEN PINNALLA voivat risteillä monenlaiset ristiriidat ajankäytöstä, rahasta, lastenhoidosta, tiskeistä, arvoista ja siitä, kun toinen ei koskaan mutta toinen aina. Sille tasolle ei kannata eropohdinnassa jäädä.

– Siellä ytimessä ovat kaikille ihmisille samat perus­tarpeet: tarve olla rakastettu, tarve olla arvostettu, tarve tuntea olevansa riittävä ja kelpaava toiselle. Jos suhteessa tulee huono olo ja syntyy ajatus erosta, kysymys kannattaa suunnata näihin tarpeisiin, sanoo psykologi sekä perhe- ja paripsykoterapeutti Eira Eklund-Mikola.

Syy siihen, miksi monet parisuhteet ajautuvat kriisiin, löytyy Eklund-Mikolan mukaan psyykemme rakenteista. Ne ovat muovautuneet tietynlaisiksi lapsuutemme kokemuksissa. Yksinkertaistaen: jos lapsena tarpeisiimme on jatkuvasti jätetty vastaamatta, emme aikuisinakaan osaa pitää itseämme kiintymyksen arvoisina tai luottaa siihen, että toiseen ihmiseen voi tukeutua hädän hetkellä.

Parisuhteessa psyykkinen turvattomuus näkyy esimerkiksi takertumisena, mustasukkaisuutena, liiallisena toisen miellyttämisenä tai sitten oman riippumattomuuden korostamisena. Tämä voi näkyä siinä, että ei osaa olla heikko ja tarvitseva eikä ottaa vastaan toisen apua.

– Suomalaisten parisuhteita rasittaa se, että meidät on opetettu pärjäämään yksin. Sitä ihannoidaan, olemme selviytyjäkansaa. Mutta rakkaussuhteen näkökulmasta liiallinen itse pärjääminen jättää toisen ulkopuolelle.

Lapsuuden kokemuksissa syntyy reagointitapoja, jotka auttavat selviytymään senhetkisissä kipeissä tilanteissa mutta jotka myöhemmin parisuhteessa aiheut­tavat vain vahinkoa. Joskus puolisoiden tavat ruokkivat toisiaan ja syntyy noidankehä, joka voi jatkua vuosikymmeniä, jos sitä ei saada poikki. Tavallista on, että toinen kritisoi ja syyttää jatkuvasti, toinen vetäytyy ja kokee tulleensa täysin mitätöidyksi.

– Tosiasiassa hyökkääjä hakee epätoivoisesti yhteyttä ja vetäytyjä yrittää epätoivoisesti pärjätä suhteessa. Kun tunneyhteys ei ole riittävä ja turvallinen, kontaktia voi hakea ihan väärällä tavalla.

Tutkimusten mukaan lapsuudessa syntyneet psyykkiset mallit ovat varsin pysyviä. Toivoa silti on.

– Aikuisiän rakkaussuhde on toinen mahdollisuus saada uudenlaisia kokemuksia ja päästä pois turvattomasta ja yksinäisestä mielenmaisemasta.

KAPPAS VAIN, harrastusmeno tänäkin iltana.

Ärsyttää hulluna, mutta onhan toisella oikeus harrastaa. Silti tekee mieli huomauttaa nasevasti, mutta siitä seuraa aina riita.

– Usein ihmiset ajattelevat, että pelottava aggression tunne pitäisi saada itsestä pois. Mutta jos ei saa olla vihainen, ei pääse käsiksi siihen, mistä vihaisuus johtuu. Ihmisen käyttäytymiselle on aina jokin syy, joka tarvitsee tulla ymmärretyksi, Eklund-Mikola selittää.

Anna siis tunteen tulla, mutta yritä tavoittaa merkitys kiukun takaa. Tuntuuko sinusta, ettei kumppanisi arvosta sinua? Ettet kelpaa?

Moni nalkuttaa jatkuvasti jostain arjen asiasta mutta ei pääse kiinni tunteeseen sen takana. Tunnettaan voi myös hävetä niin, ettei saa sitä kerrotuksi toiselle.

– Pariterapiassa tulee jatkuvasti vastaan väärinymmärryksiä ja surua siitä, että en ole koskaan tajunnut, että ajattelet noin.

Suhteen korjaamisen avaimet löytyvät tunteista ja kokemuksista, jotka vaikuttavat pinnan alla. Kun niistä saa kiinni, pystyy puhumaan kiukun takaa löytyvästä pehmeämmästä tarpeesta: anteeksi, että huusin, mutta minusta tuntuu, että ajan viettäminen kanssani ei ole sinulle tär­keää ja pelkään menettäväni sinut.

– Kun toinen ymmärtää, ettei tämä olekaan vain nalkutusta, hän voi lähteä vastaamaan siihen syvempään tarpeeseen. Hän voi oppia reagoimaan niin, että tarve tulee kohdatuksi.

Kun tunneyhteys korjaantuu, riidan alkaessakin voi huomata, että nyt ollaan lähdössä vanhalle, huonolle kehälle. Jos kehän saa katkaistua, riidat pikkuhiljaa lyhenevät ja osapuolet oppivat pyytämään anteeksi.

– Riita on aina särö suhteeseen, mutta tunneyhteys on se, joka särön korjaa. Toisen luo voi löytää riidasta huolimatta.

Pelkkää seesteisyyttä ei kuitenkaan kannata odottaa.

– Jokaisessa suhteessa on ongelmia, jotka eivät koskaan korjaannu. Aggressio ja riidat kuuluvat parisuhteeseen.

Kyse on oikeastaan hyväksymisestä. Siitä, että kumppani näkee toisen sisällä olevan haavan mutta rakastaa siitä huolimatta. Ja ymmärtää sen, että oma toiminta voi joskus aktivoida haavan niin, että toinen esimerkiksi raivostuu, vetäytyy tai ripustautuu.

JOSKUS TILANNE on päässyt niin pitkälle, että vaikka toinen onnistuu viestimään syvistä tarpeistaan, kumppani ei vastaakaan vaan kääntyy pois. Hän voi olla niin loukattu, ettei vastaaminen ole mahdollista. Vuosikausien nalkutusta, mitätöidyksi tulemista ja rinnan alle kertynyttä passiivis-aggressiivisuutta ei pysty kerralla antamaan anteeksi.

– Pariterapian avulla voi lähteä eheyttämään suhdetta, vaikka tilanne olisi hyvinkin kipeä ja vaikea, Eklund-Mikola sanoo.

Milloin sitten kannattaa vain erota?

– Tilanteet ovat kovin erilaisia. Mutta jos tiedostaa, ettei voi hyvin eikä kumppani ole kiinnostunut kuulemaan eikä tekemään asialle mitään, silloin eroajatukset ovat hirveän ymmärrettäviä ja oman hyvinvoinnin kannalta välttämättömiä.

Yksinkin voi mennä terapiaan pohtimaan pahan olon syitä ja mahdollisia ratkaisuja, mutta suhteen kannalta ehdottomasti parempi ratkaisu on mennä yhdessä. 

– Terapia on aina muutosta. Jos toinen ei ole muutoksessa mukana, eroriski kasvaa. Toki pariterapiakin on aina riski suhteelle, koska ei tiedä, mihin se vie tai mitä se avaa.

Jos päätyy eroon, tärkeintä on ymmärtää, miksi niin piti tapahtua. Toisen vikojen listaamisen sijaan eroavan täytyy ymmärtää oma osansa suhteessa ja sen hajoamisessa. Ymmärrys muodostaa vahvan perustan jatkolle ja mahdolliselle uudelle parisuhteelle.

Samalla tavalla kuin joka parisuhteessa on kiistoja, jotka eivät koskaan ratkea, myös itsessä kumppanina on asioita, jotka tulevat aina olemaan haasteena.

Vaikka omat haavansa ja huonot reagointitapansa tietäisi, ei välttämättä pysty toimimaan toisin. Siksi niistä pitää kertoa uudelle kumppanille. Silloin voi sanoa, että kun tunnen itseni heikoksi ja tarvitsen apua, vetäydyn ja torjun sinut. Silloin haluan, että autat minua.

Tunnista kiintymystyylit

Turvallisesti yksin ja yhdessä 

Ajatteletko olevasi rakkauden ja hyväksynnän arvoinen? Entä uskotko toisten ihmisten tukevan ja auttavan, jos tiukka paikka tulee? Osaatko sekä vastaanottaa että antaa hellyyttä ja huolenpitoa? Pystytkö olemaan toisesta riippuvainen ilman pelkoa hylätyksi tulemisesta? Nämä kaikki piirteet liittyvät turvalliseen kiintymystyyliin. Turvallisesti kiintyneiden parien suhteet ovat useinonnistuneita, tasapainoisia ja vailla suurta aggressiivisuutta, stressiä ja draamaa. Kun suomalaisten kiintymystyyliä tutkittiin vuonna 2000, turvallinen kiintymystyyli oli naisista yli puolella ja miehistä alle puolella.

Rakastatko ihan varmasti?

Oletko usein huolissasi siitä, ettei kumppanisi oikeasti halua olla sinun kanssasi? Näetkö itsesi kielteisesti? Haluatko olla niin liki toista, että se saattaa pelottaa hänet pois? Janoatko läheisyyttä ja tukea jatkuvasti? Tuntuuko sinusta, ettet ole riittävän turvassa yksin? Ahdistuneesti kiintynyt on koko ajan huolissaan ja valppaana. Hän saavuttaa turvallisen olon vasta, kun kumppani on tavoitettavissa. Ripustautuva ja kontrolloiva käytös voi juontaa juurensa lapsuuden kokemuk­sista, joista on vaikea päästä irti. Ihminen on oppinut syyttämään itseään rakkauden puutteesta.  

Älä tule liian lähelle

Ahdistaako sinua ajatus, että päästät jonkun lähellesi? Etkö luota toisiin? Ajatteletko olevasi vahva, jos pärjäät aina omillasi? Uskotko, ettet itse asiassa tarvitse ketään lähellesi? Mietitkö asioita enemmän loogisesti kuin sitä, miltä tuntuu? Välttelevästi kiintynyt on lapsuudessaan oppinut, että toisten puoleen kääntyminen ei kannata, siellä ei ole ketään vastassa. Hän ei halua pettyä uudelleen ja katkaisee siksi tunneyhteyden. Ulospääsy löytyy, jos välttelijä onnistuu tunnistamaan oman toimintamallinsa ja syyt sen takana sekä kertomaan oivalluksestaan kumppanilleen.

Lähteinä: Väestöliiton psykologi ja pariterapeutti Keijo Markova, psykoterapeutti Eira Eklund-Mikola ja Väestöliitto.fi. 

Jätä turha soimaaminen

Itsemyötätunnon merkitys on yksi viime aikojen kiinnostavimmista löydöksistä psykologiassa. Yksinkertaisimmillaan se tarkoittaa sitä, että lopettaa itsensä soimaamisen ja pyrkii kohtelemaan itseään kuin parasta ystäväänsä. Itsemyötätunnon on tutkimuksissa todettu kohentavan paitsi yksilön elämänlaatua myös parisuhdetta. Jos vaikka huomaa olevansa myöhässä tärkeästä tapaamisesta, ei säti vaan lohduttaa itseään: ”Onpa kurja tilanne. Tuntuu todella pahalta. Mutta kaikille käy joskus näin.” Itseään voi jopa halata. Kun pysähtyy huomioimaan tunteensa vaikka muutamaksi minuutiksi, kiihtynyt tila tyyntyy. Säännöllisen harjoituksen avulla ajatukset itsestä muuttuvat lempeämmiksi ja tyytyväisyys elämään lisääntyy.

Mitä tämä tarkoittaa parisuhteen kannalta? Kun ihminen oppii antamaan itselleen turvallisuuden, hyväksynnän ja rakkauden kokemuksia, hän ei enää odota parisuhteen toisen osapuolen tyydyttävän kaikkia syviä, sisäisiä tarpeitaan. Se vähentää ripustautumista toiseen.

Ristiriitatilanteessa on usein kyse siitä, että molemmilla osapuolilla on suuri tarve esittää oma näkemyksensä. Molemmista tuntuu, ettei toinen kuule tai ymmärrä. Jos silloin onnistuu pysähtymään pariksi minuutiksi kuuntelemaan itseään, riita ei välttämättä kärjisty. Mielen myrsky usein tyyntyy, kun tiedostaa omat tunteensa, hyväksyy reaktionsa ja antaa itselleen myötätuntoa. Riita saattaa muuttaa merkittävällä tavalla suuntaa.

Lähde: Kristin Neff, Itsemyötätunto - luovu itsesi soimaamisesta ja löydä itsevarmuutesi (Viisas elämä, 2016).

Suosittelemme myös näitä:

Julkaistu: 7.3.2017
Katso myös nämä