Meidän Talo

Aikansa henkeä ilmentävä helmi! Espoolaisperheen 50-luvun talo modernisoitiin vanhaa kunnioittaen

Sympaattinen 50-luvulla rakennettu ja 70-luvulla laajennettu talo kunnostettiin moderniksi kodiksi. Käytännöllisyys ohjasi materiaalivalintoja, mutta tyylikkyydestä ei tingitty.
Kuvat Johanna Karttunen

Viisihenkinen espoolaisperhe oli katsonut tapiolalaista 1950-luvulla rakennettua taloryhmää jo vuosia, mutta kuvitteli asuntoja liian pieniksi omiin tarpeisiinsa. Viime vuonna he näkivät sattumalta myynti-ilmoituksen talosta, joka paljastuikin 150 neliön kokoiseksi. Siihen oli tehty laajennusosa 70-luvulla.

Perhe näki talon potentiaalin ja lopulta ostopäätös oli selvä, vaikka vuosikymmenien taakse jäänyt talo vaatikin perusteellisen remontin. Se oli kulmakunnan viimeisiä taloja, joihin ei oltu tehty täyssaneerausta. Naapurustossa sen sijaan oli toteutettu mittavia remontteja, joten sieltä haettiin ideoita omaan peruskorjaukseen.

Lattia on kalanruotoladonnalla asennettua tammiparkettia. Kalusteissa on haettu aikakauden tyyliä sillä idealla, että ne on suunniteltu 1950–60-luvuilla, mutta näyttävät moderneilta.
La Pedrera -sohvapöytä on suunniteltu Barcelonassa 1950-luvulla.

Muodonmuutoksessa talovanhuksesta haluttiin moderni, mutta rakennusaikaansa ilmentävä helmi. Asukkaat kokivat, että heillä oli remontoijina vastuu säilyttää mahdollisimman paljon ajan henkeä.

Perhe tykästyi talon rauhalliseen sijaintiin, yksitasoisuuteen ja pohjaratkaisuun. Pohja on suunniteltu tehokkaasti, sillä neliöihin mahtui olohuoneen, televisiohuoneen ja ruokailuhuoneen lisäksi peräti kuusi makuuhuonetta. Niistä neljä on nyt kolmilapsisen perheen makuuhuonekäytössä, yksi vierashuoneena ja yksi muutettiin kodinhoitohuoneeksi. Märkätilat ja keittiö ovat aikakaudelle tyypillisesti pieniä.

Huonejärjestykseen ei juuri puututtu. Keittiön ja ruokailuhuoneen välinen seinä purettiin, ja seinän tilalla on nyt avokeittiön saareke. Yhdistetyn olo- ja ruokailuhuoneen tilaa haluttiin rauhoittaa, jotta vieressä oleva neljän makuuhuoneen rivistö ei näkyisi niin selvästi. Rakennusarkkitehti Marianne Sundell ideoi keittiön lähellä sijaitsevien makuuhuoneiden sisäänkäynniksi samanlaisen syvennyksen kuin talossa oli kahden muun makuuhuoneen kohdalla. Näin makuuhuoneiden ovet saatiin häivytettyä.

Tältä keittiö näytti ennen remonttia.
Uudet puiset keittiönkaapistot ovat samoilla paikoilla kuin vanhat, vain liesi ja allas vaihtoivat paikkaa. Taso on marmoria jäljittelevää kvartsikomposiittia ja sitä nostettiin myös kaistale seinille. Välitila maalattiin kosteudenkestävällä maalilla.
Huonekorkeuden saaminen 2,5 metriin oli senttipeliä. Alapohja korottui viidellä sentillä lattialämmityksen kipsivalun johdosta, mutta katosta saatiin korkeutta, kun yläpohja uusittiin. Sisäkatto tehtiin vain 2,5 sentin koolauksilla, mutta sähkömies sai mahdutettua valaisimiksi upotettavat ledipaneelit. Keittiöstä poistettiin sen ruokailuhuoneesta erottava seinä.

Saneeraus aloitettiin viime syksynä ja se kesti kuusi kuukautta. Siporex-harkkoseinät ja vesikatto jäivät, kaikkeen muuhun kajottiin. Remontissa uusittiin talotekniikka, yläpohja, väliseinät, keittiö, märkätilat ja julkisivu.

Lämmitysjärjestelmä vaihdettiin maalämpöön. Myös salaojat- ja sadevesijärjestelmät imeytyskenttineen uusittiin. Taloon tehtiin uudet vesi- ja viemärivedot, lattialämmitysputkistot, IV-järjestelmät ja sähköt. Alueen talojen julkisivut on suojeltu, joten kaikki suunnitelmat piti hyväksyttää Espoon kaupungin lisäksi Museovirastolla.

Remontin pääsuunnittelijana toimi rakennusarkkitehti, jonka lisäksi projektiin palkattiin rakenne-, sähkö- ja lvi-suunnittelijat. Vanhojen talojen saneerauksiin erikoistunut pääurakoitsija teki suurimman osan töistä, mutta esimerkiksi ikkunoiden asennukset, julkisivutyöt ja maaurakoinnin hoitivat asiaan erikoistuneet tekijät.

Talon vanha keittiö oli vihreä, ja väri haluttiin jollain tapaa tuoda taloon remontin jälkeenkin. Vihreän sävyt toistuvat nyt vanhempien makuuhuoneen tapetissa ja työpöydän marmoritasossa.
Tiikkiset vintageyöpöydät ovat 1950-luvulta.

Perhe hoiti projektinhallinnan, kilpailutuksen ja osin hankinnatkin itse. He käyttivät paljon aikaa siihen, että asiat etenivät tehokkaasti työmaalla. Remontti myöhästyi kuukaudella, mutta puristettiin silti kasaan reilussa puolessa vuodessa. Perhe pääsi muuttamaan uuteen kotiinsa viime talvena, minkä jälkeen ulkotöitä jatkettiin keväällä ja kesällä.

Remonttia viivästytti yläpohja, johon ei ollut alun perin ajatus koskea. Se päädyttiin kuitenkin ottamaan alas ja eristämään uudelleen. Kattoa pudotettiin kokeeksi märkätiloista, jolloin havaittiin yläpohjan olevan täynnä hiirenpesiä. Nyt asukkailla on rauhallisempi olo, kun voi olla varma, ettei katossa vilistä elämää. Samalla saatiin verkotettua yläpohjan tuuletusrako ja varmuus kattotuolien hyvästä kunnosta.

Työmaalla vietettiin paljon aikaa. Ensin ajatuksena oli olla laittamatta itse käsiä saveen, mutta remontin edetessä päädyttiin siivouksen lisäksi muun muassa avuksi eristämään, tasoittamaan ja maalaamaan. Välillä usko omiin taitoihin meinasi loppua – esimerkiksi silloin, kun saunan levykatto piti tasoittaa ja maalata kuuteen kertaan, jotta siitä saatiin tarpeeksi tasaisen näköinen.

– Saadaksemme sitä laatua, mitä halusimme, emme olisi pystyneet tekemään enempää itse, asukkaat kertovat.

Kolmilapsisen perheen harrastukset, kuten harmonikan soitto, saavat näkyä kotona.
Perheen nuorin poikakin sai oman huoneen. Kaikissa lastenhuoneissa on samaa Wonderland Stjärnflor -tapettia, mutta eri värisenä: vihreänä, keltaisena ja roosana.

Remontin raskainta aikaa oli viime syksy, kun mutaiselle pihalle kaivettiin maalämpöä, ikkunoita vaihdettiin ja huputetun talon rappausta uusittiin. Villiviini oli haurastuttanut alkuperäistä rappausta, joka piti lopulta hiekkapuhaltaa kokonaan pois. Märän seinälaastin kosteus tunki sisälle, jossa luurangoksi purettuja rakenteita kuivatettiin lämpöpuhaltimella ja takkaa polttamalla.

Myös pelko siitä, että budjetti on käytetty jo ennen kuin päästään valitsemaan pintamateriaaleja, stressasi alkuvaiheessa.

Uudistuksen tavoitteena oli luoda harmoninen, melko pelkistetty ja klassinen tyyli. Rakennusaikakautta tuotiin esille aidoilla materiaaleilla, kuten tammiparketilla, syvennysten kattojen puurimoituksilla, listoituksilla, kiintokaapistoilla ja pihan liuskekiveyksillä.

Talo oli remontoitu edellisen kerran 70-luvulla, mikä näkyi muun muassa märkätilojen pirteissä värivalinnoissa.
Pienen kylpyhuoneen suihku ja hanat ovat messinkiä. Sitä on käytetty yhdenmukaisuuden tavoittelemiseksi märkätiloissa, keittiön vetimissä ja ovien heloissa.

Keittiön tasoksi oli perhe olisi halunnut aidon marmorin, mutta siinä kohden käytännöllisyys meni kauneuden edelle.

– Se ei olisi tarvinnut kuin yhden kaatuneen borssikeiton tai punaviinin, ja marmori olisi ollut pilalla, perheen äiti sanoo.

Tason materiaaliksi valikoitui kvartsikomposiitti, joka ei imaise mitään ja kestää kuumuutta. Vihreää aitoa marmoria saatiin ujutettua pätkä makuuhuoneen työtasoksi.

Muutamat vintagehuonekalut, esimerkiksi makuuhuoneen tiikkiset yöpöydät, tuovat autenttisuutta. Pariskunta on aina tykännyt menneinä vuosikymmeninä suunnitelluista valaisimista, ja innostusta piti uudessa kodissa jo toppuutella, jotta talosta ei tulisi lamppumuseo.

Tältä sauna ja pesutilat näyttivät ennen remonttia.
Saunaan valittiin kotimaisia puulajeja, lämpökäsiteltyä haapaa ja tervaleppää. Seinässä oleva hiekanvärinen laatta muistuttaa kiveä.

Perheen aiemmissa kodeissa on ollut korkeita olohuoneita, mutta tässä talossa tykästyttiin siihen, että katto on lähellä: se luo turvallisuutta ja kotoisuutta. Talossa on matalat räystäät ja katot, joten se saikin remontin aikana lempinimen hobitinkolo.

Asukkaat inspiroituvat muutoksesta, eivätkä pelkää tarttua haasteisiin. Tapiolan talo onkin jo pariskunnan kuudes yhteinen koti. Saneeraus ei ollut koko ajan helppoa ja keveää. Tunteetkin menivät vuoristorataa, mutta heistä tuntui palkitsevalta tehdä itselleen niin merkityksellinen projekti. He olisivat valmiita tekemään homman uudestaan, mutta muistaisivat nyt paremmin nauttia matkan varrella jo saavutetuista etapeista kuin miettiä vain sitä, mikä ei ole valmista.

Nyt perhe pitää hengähdystaukoa remonttien kanssa. Ulkovarastolle on jo rakennuslupa ja terassin lasitukselle varaus, mutta niitä ennen talossa eletään hetki lapsiperheen aktiivista elämää.

C-kirjaimen muotoisen talon atriumalueelle rakennettiin istutuslaatikoilla reunustettu ruuvipaalutettu terassi. Sen kansi tehtiin siperianlehtikuusesta, joka saa harmaantua luonnollisen näköiseksi. Terassia öljytään sen verran, ettei siperianlehtikuusi ala tikkuuntua.
Vuonna 1953 rakennetun talon julkisivu on suojeltu, mikä asetti vaatimuksia esimerkiksi vaihdettaville ikkunoille. Niiden piti olla karmivahvuudeltaan alkuperäisten kaltaiset. Perhe löysi vain kaksi ikkunanvalmistajaa, jotka pystyivät toimittamaan vaaditunlaiset ikkunat. Pihan vanhat liuskekivet kasattiin saneerauksen ajaksi pinoon ja ladottiin uudelleen pihatieksi. Kaveriksi ostettiin noppa- ja muurikiviä.
Julkaistu: 30.12.2019
2 kommenttia