Tumman metsän piirittämä tie ei kerro vielä mitään sen päästä löytyvästä ilopilkusta. Keltainen on Tuija Postari-Kivistön voimaväri, ja sen huomaa mökkipihan näkymän avautuessa koko komeudessaan.
Mökkiprojekti on omistajiensa mukaan ikuinen. Se alkoi siirtomökistä, joka kunnostettiin ensimmäisenä. Mökin kunnostustöiden jälkeen projekteja on putkahdellut toistensa perään. Tuijan haaveilema kasvihuone oli yksi niistä. Tarvikehankinta aloitettiin vuonna 2013, ja kasvihuone oli valmis kesällä 2015.
– Kasvihuoneen rakentaminen aloitettiin tietenkin kuumimpana kesänä miesmuistiin. Siinä kuumuudessa hikoilivat niin mies kuin kasvihuoneen ikkunatkin, Kari muistelee.
Ikkunoiden metsästys oli melkoinen urakka. Osa ruuduista löytyi Kannuksesta, osa Sotkamosta ja loput Oulusta. Kirjava ikkunakokoelma saa miettimään, minkälaisissa taloissa ne ovat aikoinaan olleet.
– Meidän ikkunametsästyksen tulos on 43 ruudun palapeli. Siinä oli sovittelemista oikeanlaisten ryhmien löytämiseksi, Tuija kertoo.
Sorapedin päälle määriteltiin ensin kamiinan paikka sekä oviaukon suunta. Ovi avautuu päämökille päin. Kivijalka muurattiin tyyliin sopivista rouheista purkutiilistä. Purkutiilet ovat oululaisia mutta hyvin kotiutuneita myös Sotkamoon. Niiden muuraustapa on rento, jotta maanläheinen tyyli kantaisi loppuun saakka.
– Tiilimäärä riitti juuri sopivasti kivijalkaan sekä lattian korotuksen etusokkeliksi. Se jakaa tilan kahteen osaan viljelyosastoksi ja oleskelutilaksi, Tuija kertoo.
Rakennuksen valmistuminen kesti kahden kesän verran. Nurkkapuiden väliin soviteltiin ikkunoita pystyyn ja poikittain. Palapeli rakentui kirjaimellisesti ikkuna kerrallaan. Kattopalkit kokoavat rungon seiniksi. Päätykolmioiden materiaaliksi valittiin lauta. Kattorakenteena ovat rimat, joiden päälle asennettiin valokate. Valoa tulvii joka suunnasta.
– Hikistä hommaa valmiiksi saaminen on ollut. Kavereiden ja lasten apuakin on tarvittu, mutta hyvin on kasvihuone tuulessa pystyssä pysynyt, Kari sanoo.
Keltainen ovi on kutsuvasti raollaan. Kari teki oven itse, koska aukkoon sopivaa vanhaa ovea ei onnistuttu yrityksistä huolimatta löytämään. Sisätila viimeisteltiin lautalattialla ja koko rakennus vuorilaudoilla. Etuterassi muurattiin ja alustettiin vanhoilla tiilillä. Tuija taituroi keskelle terassia luonnonkivistä rytmitetyn kompassin. Mökkipariskunta vitsailee, että sen avulla he osaavat aina suunnistaa oikeaan suuntaan.
– Kasvihuoneen keltainen ovi on helmi. Idean siihen antoi sisustussuunnittelijaystäväni Kirsi Luttinen, Tuija paljastaa.
Hersyvillä väreillä sisustettu kesäparatiisi on sisustajan koekenttä. Vaikka huoneessa viljelläänkin, se tapahtuu tunnelmaan sopivalla tavalla eli huolettomasti. Mökkipuutarhurin pelastus kuumina aikoina ovat altakastelevat ruukut. Ne on maastoutettu osaksi sisustusta kahvipapusäkeillä ja Tuijan ompelemilla juuttisäkeillä.
– Joulukukkakin on säilynyt ruukussa kesän yli. Luulen, että menestymisen salaisuus on ruukkujen tasainen kosteus, Tuija kertoo.
Kasvihuoneeseen tullessa kengät jätetään viljelyosastolle. Vanhoista kanavatöistä yhdistelty matto lämmittää ylätasanteella vieraiden jalkoja.
Elokuun iltoina kasvihuone pukeutuu rapujuhliin. Tunnelmavalot syttyvät silloin katon rajaan asennettuihin köynnöksiin. Koko perheen vapaa-ajansalonkiin tullaan joogaamaan, rentoutumaan tai katsomaan elokuvia. Britakakulla kruunattu kahvihetki vietetään mökkinaapureiden kanssa.
– Yleensä tupsuttelen täällä tomaattejani ja luen hyvää kirjaa. Hiljaisuuttakin on täällä helppo kuunnella. Silloin voin ottaa lasillisen kuohuvaa lasipalatsissani, Tuija kertoo.
