Meidän talo

1960-luvun talojen alapohjaongelmat

1960-luvun talojen alapohjaongelmat

1960-luvulla rakennetuilla taloilla on huomattu yhteinen ongelma: taloilla on suuri riski alapohjan kosteusvaurioille.
Teksti Jouko Lommi
Kuvat Comma
Mainos

1960-luvulla rakennuksia alettiin yleisesti perustaa erittäin matalalle; lattian taso saattoi olla jopa alempana kuin rakennusta ympäröivä maanpinta. Usein laatta tehtiin kapillaarivettä sisältävän hiekkakerroksen päälle, ja lisäksi salaoja asennettiin heikosti vettä läpäisevään hienoon hiekkakerrokseen. Tällainen heikkojen ratkaisujen yhdistelmä aiheutti alapohjaan merkittävän kosteusvauriouhkan.

Kosteusvaurioiden kannalta riskialttein rakenne on betonilaatan yläpuolelle tehty puukoolattu lattia, jossa lämmöneristeenä on normaalisti mineraalivilla. Sellaisen lattian alkuperäisenä pintarakenteena käytettiin yleisesti lastulevyä, joka päällystettiin muovimatolla tai parketilla.

Vesijohdot saattavat vuotaa

Tyypillisesti on tullut vastaan tällaista: Lämmöneristeen ja puukorokkeiden alaosat ovat vaurioituneet maaperästä rakenteeseen nousevan kosteuden vaikutuksesta. Lisäksi lattiarakenteen sisään asennetut vesijohdot vuotavat vanhuuttaan, mikä on ehtinyt aiheuttaa pahan kosteusvaurion.

Vaurioalttiutta lisää se, ettei märkätilojen betonilattioissa läheskään aina käytetty vedeneristeitä. Myös lattia- ja seinärakenteiden saumakohdat sekä lattiakaivon liitosrakenteet vuotivat usein. Jos käytettiin bitumikermivedeneristeitä, mikä oli harvinaista, ne yleensä toimivat edelleen.

Kosteuden aiheuttama vaurio ei aina ole pinnalle havaittava, mutta viimeistään maakellarimainen haju paljastaa sen olemassaolon. Vaurion korjaaminen vaatii monesti koko alapohjarakenteen ja seinärakenteiden purkamisen.

Pattereille menevät lämmitysputket sijoitettiin usein lattiarakenteiden sisään. Tämä rakenne tuhlasi energiaa heikosti eristetyn lattialaatan läpi, mutta samalla kuivatti lattian kosteudelle alttiita reuna-alueita ja piti usein heikosti eristetyn reunapalkin routimattomana. Kaksinkertaisissa betonilaatta-alapohjissa saatettiin käyttää lämmöneristeenä sementtisideaineista lastuvillalevyä (Toja-levy), joka on hyvin herkkä kosteus- ja homevaurioitumiselle. Tällaisessa tapauksessa betonilaatan kosteusvaurio on useimmiten johtanut korjausvaiheessa laatan purkuun.

Vanha talo kaipaa huoltoa

Tavallista on, että vaurioituminen alkaa usean tekijän yhteisvaikutuksesta. Jos 40 vuotta vanha talo on yhä alkuperäiskunnossa, moniin lähiaikojen peruskorjaustoimenpiteisiin on hyvä varautua.

Toisaalta jotkut hieman epävarmat rakenteet, jotka ovat toimineet tähän saakka, saattavat toimia jatkossakin. Tärkeintä on maanvastaisen betonilaatan ja sen päältä lähtevien seinärakenteiden kunnon selvittäminen.

Etenkin talokauppojen yhteydessä rakenteen kunto tulisi olla myyjällä ja ostajalla selkeästi tiedossa. Lattialaatan mahdollinen purkutarve saattaa johtaa harkintaan talon kunnostuksen kannattavuudesta.

Lue lisää:

Vuotovahti estää vesivahingon

Näin torjut homeongelmat

Korjaa 1960-luvun talo oikein

Julkaistu: 14.1.2009
Katso myös nämä