Meidän Mökki

1960-luvun lyyhistyneestä hirsimökistä tuli Ryhtiveikko! Perustukset kunnostettiin ja kaikki pinnat saivat uuden maalin

1960-luvun lyyhistyneestä hirsimökistä tuli Ryhtiveikko! Perustukset kunnostettiin ja kaikki pinnat saivat uuden maalin
Honkien keskellä seisovan 1960-luvun hirsimökin ryhti oli lyyhistynyt ja yleisvaikutelma synkistynyt. Remontti uusine pintakäsittelyineen antoi rakennukselle modernin ilmeen ja jatkoi sen käyttöikää. Toimittaja Ilona Pietiläinen kertoo urakasta.
Julkaistu: 27.9.2022

Tontin korkeimmalla kohdalla sijaitseva hirsirakennus ei enää ollut ryhdikäs. Yksi perustusantura oli luovuttanut ja murtunut roudan voimasta.

Ensiksi tehtiin murtuneelle anturalle tukivalu. Kivikkoisen maaperän kaivaminen käsipelillä hiekkapohjaa varten sai hikikarpalot virtaamaan. Kului kaksi tuntia ennen kuin tilalla oli laajennettu kuoppa eristeille ja hiekalle.

Hirsinurkka nostettiin tunkilla ylös, jotta pystyttiin tekemään valumuotti ja sen sisälle tuleva valu. Suoruus lisäperustukselle varmistettiin vatupassilla. Valun kuivuttua mökkinurkka laskettiin takaisin paikoilleen.

Tältä mökki näytti ennen remonttia. Vuosien saatossa hirsimökki oli päässyt painumaan ja pintakäsittelyt haalistumaan.
Kuistin suojaksi tehtiin lasitus.
"Ajattelin projektin kestävän muutaman päivän. Totuus paljastui vähin erin."

Perustuskorjauksen jälkeen oli avattava silmät muille vahingoille.

Rännien puuttuessa sadevesi oli tehnyt räystäslaudoille tehtävänsä. Peukalon mennessä laudasta läpi oli selvää, ettei niitä pelastaisi enää minkään valtakunnan maali. Räystäslaudat vaihdettiin koko katon pituudelta. Kattotuolien kotelot olivat jääneet säältä suojaan ja pysyneet terveinä. Myös vuonna 1968 käsin veistetyt hirsipinnat näyttivät hyvältä. Metsämökin varjoinen rakennuspaikka on osoittautunut siinä mielessä armolliseksi.

Ajattelin projektin kestävän muutaman päivän. Totuus paljastui vähin erin. Koska mökki ei sijaitse ihan kiven heittämän päässä kodistamme, maalausaika rajoittui viikonloppuihin. Lisäksi kantovesi ja sisätilojen remontointi samanaikaisesti vetivät välillä suun mutruun. Pohjatöiden tekeminen oli henkisesti haastavinta, koska niillä ei ollut näkyvää vaikutusta julkisivun ilmeeseen.

Alun perin rakennuksen ikkunanpuitteet olivat vihreät.
Mökin seinien sävy on tummanharmaa, vaikka se voikin näyttää erehdyttävästi mustalta. Vanhat vihreät ikkunanpuitteet maalattiin myös tummanharmaiksi.

Mökki on alun perin käsitelty puunsuoja-aineella. Käsittely oli kulunut ja osittain häipynyt kokonaan. Oikean toteuttamisen varmistamiseksi pyysin apuun maaliasiantuntija Janne Takkisen.

Ensin kiipesin harjan kanssa katolle, koska männyt olivat pudottaneet sen täyteen neulasia. Lakaisin neulaset pois, jotta ne eivät lentelisi vastamaalatuille pinnoille. Samalla tarkastettiin kattopeltien kunto.

Katon harjaamisen jälkeen oli vuorossa seinäpintojen puhdistus. Osittain se onnistui harjaamalla, ja vain mökin aurinkoisemmalla puolella jouduttiin hiomaan pois vanhaa, irtoilevaa puunsuojaa. Harmaa, nukkainen puuaines lähti irti samalla tavoin.

Maaliasiantuntija huomasi, että yhdessä seinässä on vihreää levää. Se pestiin homepesuaineella ja harjattiin juuriharjalla. Liuos ruiskutettiin puhdistetuille hirsipinnoille, ja sen annettiin kuivua kaksi päivää.

Käsittely auttaa tuhoamaan homeitiöitä ja varmistaa, että uusi maalikerros on aiempaa helpompi pitää puhtaana.

Ensimmäisenä maalauspäivänä ei ollut unelmien pilvipouta vaan vettä satoi vaakatasossa. Seuraavana päivänä sää jo suosikin.

Valitsin pensseleikseni paksuhkon, joutuisasti hirren päällä liikkuvan pensselin sekä pienemmän siveltimen, joka menee paremmin hirren halkeamiin ja oksakohtiin.

Aikomus oli maalata yksi seinä päivässä. Kattotuolien kotelot nielaisivat aikomuksen. Työtä varten rakennetun pukin päällä pää kenossa tehty työ uuvutti jo puolessa seinässä. Maaliroiskeilla peitetty maalari olikin kyläkaupassa käydessään päivän puheenaihe.

”Tummuus sovittaa mökin honkiin, joiden joukosta sen puut on aikoinaan valittu, kaadettu ja veistetty.”

Hirsiseinien maalaus sujui helpommin. Ne maalattiin kolmen hirren taktiikalla päästä päähän. Koska vuorilautojen suojaus maalarinteipillä unohtui, niihin aiottu valkoinen maali vaihtui tummaksi, ja lopuksi samalla värillä käsiteltiin myös kellastuneet ikkunanpuitteet.

Maalausprojektissa olisi mennyt varmasti vain viikko, mutta meillä siihen meni koko kesä. Väliin tuli kiireellisimpiä asioita, kuten kalareissu, joka päättyi kymmenkiloisen hauen nappaamiseen.

Emme täysin suunnitelleet maalaavamme ikkunanpuitteitakin tummiksi, mutta sävy näyttää oikealta, ja bonukseksi voimme lukea säästyneet maalarinteippirullat. Rakennukseen vaihdetut räystäslaudatkin käsiteltiin tummalla maalilla kahteen kertaan.

Mökki on nyt nimetty Ryhtiveikoksi. Sitä ei erota järveltä sävyjensä tai oikeammin yhden sävynsä vuoksi. Tummuus sovittaa rakennuksen honkiin, joiden joukosta sen puut on aikoinaan valittu, kaadettu ja veistetty.

Vastedes säännöllisen huoltomaalauksen avulla mökki kestää järveltä puhaltavat tuulet ja tuiskut vielä pitkään.

Maalia ei ohennettu lainkaan ennen hirsipintojen käsittelyä. Pintojen tasaiseen peittämiseen riitti yksi sivelykerta. Peittosuoja levittyi pensselillä seinäpinnoille kevyesti. Kuivuminen tapahtui kosketuskuivaksi muutamassa tunnissa.

Mitä remontti maksoi?

  • Peittosuoja Coloria Pihla Pro, sävy NCS S 9000-N, 9 l × 3 prk 90 € / 9 l
  • Coloria Homepesu (tiiviste) 5 l × 2 kanisteria 60 € / 5 l
  • Pensselit, harja, maalarinteipit 40 €
  • Valutarvikkeet 70 €
  • Uudet räystäslaudat 150 €

Yhteensä 650 euroa.

Miten huoltomaalaan aiemmin maalattuja pintoja?

Mitä otan huomioon, kun aloittelen huoltomaalausta?

Selvitä, millä maalilla on maalattu aiemmin. Tarkista puurakenteiden kunto ja korjaa tarvittaessa. Huomioi myös rännien ja syöksyjen kunto. Puhdista likaiset pinnat. Pahoin likaantuneiden ja homehtuneiden pintojen pesussa voi kulua päiviä. Joskus pinnoille riittää huoltopesu ilman uudelleen maalausta.

Miten maalaan eri maalien päälle?

Liuotinohenteisen maalin päälle voit maalata yleisimmillä vesi- ja liuotinohenteisilla maaleilla. Vesiohenteisen maalin päälle suositellaan vesiohenteista tuotetta. Punamultamaalipinnat on paras maalata samalla maalityypillä.

Miten tunnistan maalipinnan laadun?

Öljymaali liituuntuu, kuluu ja menettää sävyään vuosien mittaan. Maali irtoaa alustastaan pieninä palasina. Irtoava maali ei jousta taivutettaessa.

Vesiohenteinen akrylaattimaali ei menetä merkittävästi sävyään ulkotiloissa, eikä siitä pyyhittäessä irtoa väriä. Alustasta irtoava maalipala on usein isompi ja kestää taivuttelua.

Kuullotteet eivät muodosta maalikalvoa. Ne vain kuluvat pikkuhiljaa pois.

Puna- ja punamultamaalit tunnistetaan jauhomaisesta pinnasta. Niistä irtoaa väriä pyyhittäessä voimakkaasti. Alla oleva puu on usein harmaantunutta, koska kosteus on päässyt esteettä maalipinnan läpi.

Milloin huoltomaalaus on tehtävä?

Halkeillut maalipinta päästää kosteutta ja kiihdyttää maalin irtoamista. Likainen maalipinta on kosmeettinen haitta ja kerää hometta. Yleensä aurinkoseinät tulevat nopeammin huoltomaalausikään kuin suojaiset ja varjonpuolen seinät.

Miten pohjustan maalausmateriaalin?

Pohjusta puupuhtaat pinnat joko sideainetta sisältävällä pohjusteaineella tai pintoihin jätettävällä tehoaineita sisältävällä sideaineettomalla tuotteella. Pohjusteet parantavat maalipinnan pysymistä puhtaana, ja niillä on tartuntaa parantavia ominaisuuksia. Teollisesti pohjamaalatulla puulla käytä sideaineetonta pohjustetta.

Aiemmin maalatuilla pinnoilla pohjusta puupuhtaat kohdat pohjusteaineilla ja maalaa ohennetulla pintamaalilla tai tarkoitukseen soveltuvalla ulkopohjamaalilla. Sideaineettomia pohjusteita voit käyttää kaikkien maalattavien pintojen desinfiointiaineina.

Missä lämpötilassa voi maalata?

Vesiohenteisten ulkomaalien alin suositeltu käyttölämpötila on +5. Parhaiten ne toimivat +10–30-asteen välisessä lämpötilassa. Olisi hyvä, että vuorokauden keskilämpötila olisi yli +5.

Pitääkö puunsuoja-aineella käsitelty pinta aina maalata?

Aiemmin kuullotteilla käsiteltyjä pintoja voi käsitellä samantyyppisellä ja sävyisellä kuullotteella. Tummempaan sävyyn päästään aina, pintojen vaalennus ei usein enää onnistu. Vanhan pinnan kunto määrittelee pitkälti, voidaanko käsittely tehdä kuullotteella vai kannattaako valita peittävä maali.

Asiantuntija: Janne Takkinen, Coloria

1 kommentti