Juttu on julkaistu Meidän Mökissä 11/2021.

Maria Johansson astelee mutkittelevaa metsäpolkua pitkin päämökiltä kohti saunamökkiä. Pyöröhirsinen rakennus istuu tukevasti kalliolla meren ja metsän välissä, juuri siinä, mihin Marian isoisä rakensi sen 1970-luvulla. Hän on käynyt saunomassa näissä maisemissa pikkutytöstä lähtien.

Muutama vuosi sitten päämökki ja sauna siirtyivät uudelle sukupolvelle, kun Marian vanhemmat ostivat paikan omakseen. Alkuperäisasuinen saunamökki kaipasi sisustussuunnittelijana työskentelevän Marian silmissä reipasta raikastusta vaikka olikin kovin rakas.

– Saunatupa oli surullisen synkkä ja pimeä, koska sinne pääsi luonnonvaloa vain yhdestä ikkunasta. Lattiaa peitti ruskea muovimatto, ja seinien ja sisäkaton mäntypanelointi oli kellastunut aikoja sitten. Saunatuvan sijaan teki mieli viettää enemmän aikaa ulkona rantakalliolla.

Maria halusi palauttaa rakennuksen arvoiseensa käyttöön ja sellaiseen asuun, että siellä viihdytään pidempäänkin ja vaikka ympäri vuoden.

– Halusin, että saunatuvassa voisi nukkua ja viettää aikaa muutenkin kuin vain pikaisesti saunomisen ohessa.

Remontti päätettiin toteuttaa mahdollisimman edullisesti tinkimättä työn laadusta ja tarkkuudesta. Tekijään saattoikin tässä tapauksessa luottaa sataprosenttisesti alusta lähtien, koska remontin teki Marian puoliso Max.

– Saunamökin sijainti ja sähköttömyys aiheuttivat hänelle monenlaisia haasteita, sillä rakennustarvikkeet piti kantaa paikalle ja purkujäte viedä pois runsaan sadan metrin mittaista polkua pitkin. Sähkövirran saanti hoitui onneksi aggregaatilla, Maria kertoo.

Remontti polkaistiin käyntiin purkutöillä. Pölyisin vaihe oli saunatuvan punatiilisen avotakan hävittäminen.

– Iso takka kahdentoista neliön kokoisessa huoneessa tuntui tilan tuhlaukselta, Maria sanoo.

Hän ideoi tiilikolossin tilalle siron kamiinan ja sen alle ja eteen raikkaan sinivalkoisen laatoituksen. Vanhat tiilet pääsivät hyötykäyttöön, kun Max muurasi niistä uuden nuotiopaikan, jossa perhe grillaa makkaraa tai vaahtokarkkeja jopa talven tuloon asti.

Myös muovimaton peittämä vanha lattia sai lähteä koolauksia myöten.

– Max uusi koolaukset ja eristyksen ja asensi niiden päälle uuden lattian mäntylankuista. Lopuksi lankut saivat valkoisen maalipinnan. Saunamökin edustalle Max nikkaroi uuden, entistä isomman terassin, ja alkuperäinen kuisti sai vuorostaan lehtikuusilaudoituksen.

Työlistalle kuulunut valoisuuden lisääminen hoitui kahdella tavalla: kevyesti maalaamalla tummunut katto valkoiseksi ja hieman järeämmin puhkaisemalla seinään uusi ikkuna-aukko. Uusi ikkuna tuo nyt valoa ennen niin hämärään takanurkkaan.

Eivätkä muutokset vielä siihenkään loppuneet, sillä vanhan umpinaisen ulko-oven tilalle tuli kepeä lasiovi.

Vain pyöröhirsiseinät jätettiin ennalleen, tosin niiden edessä olleet alkuperäiset kalusteet maalattiin vaaleiksi.

– Jatkoin vielä kalustuksen keventämistä vaihtamalla raskaat nojatuolit rottinkikalusteisiin, jotka ovat peräisin vanhemmiltani. Uusina hankittiin vain vuodesohva ja naulakko sekä vuodevaatteet ja patjat. Mökin astiatkin ovat kierrätettyjä.

Saunatuvan remontti onnistui hienosti, ja kaikki ovat tyytyväisiä.

– Jopa vanhempani, jotka eivät olleet kaikista värivalinnoistani samaa mieltä, Maria kertoo naurahtaen.

Takan tilalle hankittu pieni kamiina on osoittautunut käytössä erityisen käteväksi ratkaisuksi.

– Kamiina lämmittää saunatuvan nopeasti. Sisällä on kiva juoda teetä ja katsella, kun meri pauhaa myrskysäällä.

Maria on tyytyväinen myös siihen, miten saunatuvan alkuperäinen luonne onnistuttiin säilyttämään. Tila on yhä kodikas ja vaatimaton. Remontin tuloksena se on myös kutsuva.

– Käytämme saunamökkiä paljon enemmän kuin ennen, ja olen jopa yöpynyt mökillä ensimmäistä kertaa noin 35 vuoteen. Joulusauna täällä on aika ihana vaihtoehto tänä vuonna, Maria tunnelmoi.