Mainos

Vihreä sali ja sininen tupa – saaristotorpan remontissa jokainen huone sai oman värin

Mainos
Unohdettu saa­ris­to­torp­pa lumosi perheen, joka etsi kiireetöntä kesäpaikkaa. Ennen kuin päästiin nauttimaan le­po­päi­vis­tä, torppaa kun­nos­tet­tiin vuosia perinteisin menetelmin.

Merimatka saaristotorpalle kestää vain muutaman minuutin. Saaren kokoa on ensin vaikea hahmottaa, mutta Taivassalon karut kalliot kätkevät syliinsä paitsi useita taloja ja mökkejä myös reheviä metsiä, niittyjä 
ja peltoja. Kaikkialla on hiljaista, ja perinnemiljöö 
vie tulijan hetkessä sata vuotta ajassa taaksepäin.

Useimmat rakennukset ovat kesäasukkaiden käytössä, niin myös luonnonkauniilla aukealla sijaitseva torppa. Sitä ympäröivään tuulensuojaiseen tonttiin kuuluu 200 metriä kallioista rantaa sekä omenapuita, marjapensaita ja kukkaistutuksia.

Alun perin torpassa oli tupa ja kamari, mutta sitä on laajennettu myöhemmin yhdellä huoneella. Paikan rakensi kahdeksanhenkinen perhe, jonka isä työskenteli teurastajana. Kerrotaan, että hän hukkui traagisesti syysjäihin, kuten moni saariston asukas.

Kesäasunto torpasta tuli jo 1950-luvulla, ja se pysyi saman suvun omistuksessa pitkään. Nykyiset asukkaat, yrittäjä- ja lääkäripariskunta perheineen, ostivat paikan 90-luvun lopussa. 

Torppa on kunnostettu ulkoasuaan myöten alkuperäisen mukaiseksi. Seinät on maalattu samalla kermanvalkoisella kuin 1900-luvun alussa. Tontilla on myös vuonna 2000 rakennettu saunamökki, vanha sauna sekä venevaja.

Lasiveranta oli ostohetkellä pahoin vaurioitunut. Lahonnut katto korjattiin ja lautalattia uusittiin. Vanhat ikkunat saatiin vielä pelastettua kunnostamalla. Merihenkiset tekstiilit ja lyhdyt kuuluvat saariston henkeen.

Perhe oli viettänyt vuosia ulkosaaristossa vuokramökillä. Harvakseltaan käytiin katsomassa myynnissä olevia, lupaavalta vaikuttavia kohteita. Niihin kuului myös torppa Taivassalossa. Tutustumiskäynnillä perhettä odotti hirvien ja peurojen kaluama villiintynyt pusikko ja sen keskellä rakennus, jonka kuistin katto ja osa ulkoseinää olivat pahoin lahonneet. 

Sisällä aika näytti pysähtyneen 60-luvulle. Lattiat oli peitetty muovimatoilla, joiden alta paljastui homeisia kovalevyjä. Alkuperäiset ovet oli jätetty pihalle lahoamaan ja korvattu jäälasilla koristetuilla laakaovilla. Sisustus koostui sekalaisista huonekaluista, tekokukista ja koristelautasista. Löytöjäkin tehtiin: venevajaan oli hylätty Arabian Vineta-sarjan vati ja kulho.

Perhe ei näkemästään hätkähtänyt. Se oli asunut pitkään ympärivuotisesti vanhassa puutalossa ja tiesi, ettei peli ollut menetetty, vaikka talosta löytyisikin jokunen laho hirrenpätkä.

Torppa hankittiin irtaimistoineen, ja remontti alkoi seuraavana kesänä. Tavoitteena oli kunnostaa torppa sekä sisä- että ulkopuolelta muistuttamaan rakennusaikansa 
eli 1900-luvun alun tyyliä.

Perheen lapset ovat jo
 aikuisia, mutta vierailevat mielellään torpalla joka kesä. Klassista pihakalusteryhmää täydentävät 
saaristolampaiden aidot taljat. On aika nauttia iltapäiväkahvit.

Tuvan, eteisen ja verannan huonokuntoiset lautalattiat jouduttiin uusimaan, mutta salin ja kamarin lattiat saatiin entistettyä poistamalla maali, hiomalla laudat ja maalaamalla ne uudelleen. Pariskunta kunnosti myös ikkunat raaputtamalla irtoavan maalin pois, uusimalla kitit ja maalaamalla pokat uudelleen valkoisiksi. Pilalle menneiden sisäovien tilalle teetettiin uudet vanhan mallin mukaan uusikaupunkilaisen Henrik Helpiön verstaalla. Sisäseinien monin paikoin irronneen pinkopahvin korvasi paremmin eristävä puukuitulevy. Ullakko jätettiin varastotilaksi.


Ulkokaton ja osan julkisivun vuorauksesta uusivat ammattilaiset. Talo maalattiin uudelleen alkuperäisen kaltaisella maalilla ja vanhaa jäljittelevällä sävyllä.

Oman haasteensa remonttiin toi sijainti saaressa. Merimatka perille on onneksi lyhyt, mutta lihaksille oli töitä, kun kaikki tarvikkeet ja huonekalut piti kantaa laiturilta torpalle saaren sisäosaan.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen

Syreenit kasvavat miltei sisään ikkunoista. Tuvan sininen sävytys toistuu perheen isän lapsena tekemässä lypsyjakkarassa. Uusitulla puuhellalla voi paistaa räiskäleitä. Tapetti jäljittelee vanhantyylistä seinien koristelutapaa, roiskemaalausta.

Kaikkiin huoneisiin on luotu oma värimaailma sinisen, vihreän tai keltaisen sävyin.

Sininen puolipanelointi 
muistuttaa meren läheisyydestä. Pöytä ja penkit ovat antiikkiliikkeistä, mutta monet astiat ovat edellisten omistajien perua.

Ostohetkellä alkuperäisestä tunnelmasta oli jäljellä enää rippeitä. Uudet asukkaat halusivat sisustaa huoneet rakennusaikakauden tyyliin ja käyttää pääosin klassisia talonpoikaiskalusteita sekä 1900-luvun alun täyspuisia huonekaluja. Niitä hankittiin lähinnä lähiseudun antiikkiliikkeistä. Taloon kuuluneet hyväkuntoiset kalusteet saivat jäädä osana paikan historiaa.

Värit ovat perheelle tärkeitä, ja siksi joka huone sai oman värimaailmansa. Käytössä oli vain perinteisiä sinisen, vihreän ja keltaisen sävyjä. Jokaiseen tilaan valittiin herkkäkuvioinen tapetti ja puolipaneeli. Selvästi toisistaan erottuvat tunnelmat rytmittävät sisätiloja ja saavat huoneet näyttämään avarammilta kuin ne ovatkaan. Raikkaan sävyiset puolipaneelit korostavat huvilamaista tunnelmaa, mutta ne myös suojaavat arkoja paperitapetteja.


Remontin jälkeen keskityttiin puutarhan hoitamiseen. Huolta aiheuttaa saarella asuva peuralauma, joka käy välillä popsimassa perennat pihalta. Vapaa-aika kuluu myös uiden, saunoen, retkeillen veneellä lähivesillä, sienestäen ja marjastaen. Välillä uppoudutaan romaaneihin ja paikallishistoriaan. Satoja vuosia sitten saaren kautta kulki postitie, ja kieltolain aikaan 1919–32 saarelta sai pimeää viinaa. Hiljattain valmistui pitkään suunniteltu ulkokeittiö, jossa perheen isän ruoanlaittotaidot pääsevät vihdoin oikeuksiinsa.

– Onneksi taas on alkamassa uusi unohtumaton kesä saaressa, hän sanoo.

Lautarakenteinen vihreä sali on 
valmistunut myöhemmin kuin tupa ja kamari. Jykevä lautalattia on maalattu Betoluxilla vaaleanharmaaksi. Kirjoituspöytä kuuluu talon vanhaan kalustoon.

Huoneissa käytettyjen maalien ja tapettien sävyt ovat olleet suosiossa talon rakennusaikana, 1900-luvun alussa. Siksi ne istuvat 
hienosti miljööseen. Keltaiseksi maalattu kaksiosainen rokokookaappi on lumoava 
osa talon historiaa.

Verannalla on tilaa antiikkiselle puusohvalle. Sen sävy sopii hyvin jakkaraan, joka on talon alkuperäistä kalustoa.

Tonttiin kuuluu kaksi rantaa, 
kallioinen ja avonainen, sekä 
suojaisampi ranta, johon on rakennettu uusi tukeva laituri.

Kommentit

Kysy, tai kerro miten onnistuit!
Kommentit (0)