Mainos

8 ideaa pihan havukasveihin

Mainos
Jykeviä havupuita isolle tontille, siroja havupensaita pik­ku­pi­hal­le. Havukasvit yllättävät mo­ni­muo­toi­suu­del­laan.

Siilivalkokuusi, Picea glauca ’Echiniformis’

Siilivalkokuusi on todellinen kääpiö, joka kasvaa vuodessa 2–3 senttiä. Kymmenvuotiaana se on siis varttunut vain noin 30 senttiä korkeaksi. Siilivalkokuusi viihtyy multavassa hiekkamaassa. Aluksi pallomainen, myöhemmin sipulin muotoiseksi kasvava lajike sopiikin muurin reunalle tai havuryhmiin korkeampien lajien edustalle. Matala kuusi jää talvella osin lumen alle, mutta sitä ei muutenkaan tarvitse suojata, sillä se kestää hyvin kevätahavaa. Suurin uhka sille, kuten muillekin matalille havuille, on koiranpissa, joka polttaa kasvin ajan myötä.

Kasvuvyöhyke: I–V

Korkeus: 30 cm

Valon tarve: aurinkoinen tai puolivarjo

Sinilaakakataja, Juniperus horizontalis ’Blue Chip’

Neulasten teräksensininen väri tuo toivottua vaihtelua havuryhmään. Maanpintaa myöten kasvava lajike sopii maanpeitehavuksi ja muiden havukasvien välikasviksi. Ryhmässä suositeltava istutusetäisyys on 50 senttiä. Sinilaakakataja on vaatimaton maan laadun suhteen. Sen voi istuttaa myös muurin reunalle. Säännöllinen kevätlannoitus saa kasvin tuuheutumaan ja kasvattamaan uusia versoja. Ravinteiden puute näkyy neulasten karisemisena. Talvenkestävä lajike sietää hyvin myös kevätauringon paistetta.

Kasvuvyöhyke: I–V

Korkeus: 10–15 cm

Valon tarve: aurinkoinen tai puolivarjo

Kääpiökuusi, Picea abies ’Repens’

Maanmyötäisesti kasvava metsäkuusen lajike muodostaa hyvin tiheän ja peittävän kasvuston, joka vanhana saattaa levittäytyä jopa viiden neliömetrin alalle. Lajia voi suositella aurinkoisen paikan maanpeitekasviksi. Tiheä kuusilajike on omiaan havuryhmään täydentämään kääpiövuorimännyn, tuijan, kartiovalkokuusen ja muiden havulajien muotojen runsautta. Se sopii myös puolikorkeiden perennojen ja alppiruusujen seuraan.

Kasvuvyöhyke: I–V

Korkeus: 30 cm

Valon tarve: aurinkoinen tai puolivarjo

Havupuita ja -pensaita kasvava piha erottuu edukseen talvisessa maisemassa.

Pylväskataja, Juniperus communis ’Vänrikki Stål’

Kotimaista alkuperää oleva pylväskataja jää 0,5 metrin levyiseksi. Laji viihtyy parhaiten läpäisevässä hiekkamaassa. Savimaalla se on istutettava kummulle tai rinteeseen, jotta tyvelle kertyvä märkyys ei mädännytä kasvia. Auringossa pylväskatajasta kehittyy alas asti tuuhea ja vihreä, mutta varjossa neulaset karisevat puun alaosista. Pylväskataja ei kärsi kevätahavasta eikä sillä ole havaittu alttiutta ruostesienille. Katajalla on myös kyky kasvattaa vanhasta oksasta uusia versoja, jotka peittävät ahavan ruskettaman osan.

Kasvuvyöhyke: I–IV

Korkeus: 3–7 m

Valon tarve: aurinkoinen

Kotikataja, Juniperus communis ’Lotta Svärd’

Matala, leveäkasvuinen kataja kasvaa kauniin muotoiseksi havupensaaksi. Kasvi viihtyy läpäisevässä hiekkamaassa, talvimärkyyttä se ei siedä. Lajike kasvaa kymmenessä vuodessa metrin korkuiseksi ja vähän korkeuttaan leveämmäksi. Runsaslumisina talvina pensas jää hangen alle, mutta lumen painamat oksat oikenevat keväällä. Jos pensas kasvaa liian leveäksi, voi toukokuussa leikata muutaman isoimman oksan kokonaan pois. Kasvi kasvattaa tilalle uudet. Muuta leikkausta se ei kaipaa. Siniset marjat lisäävät kasvin koristeellisuutta.

Kasvuvyöhyke: I–V

Korkeus: 1–1,5 m

Valon tarve: aurinkoinen

Kukinta-aika: touko–kesäkuu

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen

Kurilienlehtikuusi, Larix gmelinii subsp. japonica

Kurilienlehtikuusi on isojen pihojen näyttävä yksittäispuu. Puulla on pitkät, vaakasuorat oksat, minkä vuoksi se vaatii tilaa ympärilleen. Koristeellinen runko muistuttaa talviasussaan tammea. Nuorena kurilienlehtikuusi kasvaa nopeasti, mutta myöhemmin kasvu hidastuu. Laji on kasvupaikan suhteen vaatimaton ja viihtyy niin kuivassa hiekassa kuin savimaassakin. Neulaset säilyvät vihreinä pitkälle syksyyn. Keltainen ruska koristaa puuta aina marras–joulukuun vaihteeseen.

Kasvuvyöhyke: I–VI

Korkeus: 10–20 cm

Valon tarve: aurinkoinen

Kukinta-aika: kesäkuu

Lännenhemlokki, Tsuga heterophylla

Lännenhemlokki on meillä kasvatettavista hemlokeista kestävin ja nopeakasvuisin. Lajilla on viehkeästi nuokkuvat, sirot oksankärjet. Elegantti, tunnistettava kasvutapa säilyy myös isoilla puilla. Pienet, kauniit kävyt kasvavat hemlokeille tyypillisesti versojen kärkiin. Laji on melko vaatimaton maalajin suhteen. Lännenhemlokki sopii hyvin yksittäis- tai ryhmäpuuksi sekä havuryhmiin ja perennojen taustalle. Taimet lähtevät parhaiten kasvuun suojassa kevättalven kuivattavalta auringolta ja tuulelta, mutta kestävät myöhemmin valoa.

Kasvuvyöhyke: I–III

Korkeus: 10–20 m

Valon tarve: aurinkoinen tai puolivarjo

Kukinta-aika: toukokuu

Istuta havukasvit yksittäispuiksi tai näyttäväksi ryhmäksi.

Japaninpihdalla on leveän kartiomainen latvus ja tuuheat oksat.

Japaninpihta, Abies veitchii

Tuuheat, hieman yläviistoon kasvavat oksat tekevät japaninpihdan kasvutavasta näyttävän ryhdikkään. Neulaset ovat päältä kiiltävän tummanvihreät ja alapinnaltaan koristeellisen valkoiset etenkin varttuneilla puilla. Japaninpihta on nopeakasvuinen ja viihtyy hyvin puutarhamaassa, minkä vuoksi siitä voikin kasvattaa näyttävän pihapuun. Laji on helppohoitoinen, eikä se ole erityisen altis pihtoja vaivaavalle pihtakirvalle tai nuoruusvaiheen latvavaurioille.

Kasvuvyöhyke: I–III

Korkeus: 10–20 m

Valon tarve: aurinkoinen tai puolivarjo

Kukinta-aika: kesäkuu

Lisätietoja:

Ilolan taimisto

Hongiston taimisto

Asiantuntijat: Ari Laakso, Ilolan taimisto ja Timo Saarimaa, Hongiston taimisto

Kuvat: A-lehtien kuva-arkisto ja Hongiston taimisto

Kommentit

Kysy, tai kerro miten onnistuit!
Kommentit (0)