Mainos

Vanhan puutalon kylmyys

Mainos
Asumme vuonna 1918 rakennetussa ros­si­poh­jai­ses­sa hir­si­ta­los­sa. Lattiat ovat kylmät ja ikkunoista vetää. Hankimme il­ma­läm­pö­pum­pun ja onnellisena lämmöstä jäimme odottamaan sähkölaskua. Lasku tuplaantui. Mistä kannattaisi aloittaa kunnostus ener­gia­te­hok­kuu­den kas­vat­ta­mi­sek­si? Emme oikein uskalla aloittaa isoja remontteja, kun emme tiedä mikä on järkevin kohde.

Ikkunat ovat kak­si­la­si­set, lattiassa on purua noin 40 cm, ylä- ja alakerran välissä 30 cm. Katon ja seinien eristyksestä ei ole tietoa. Taloa ei ilmeisesti ole li­säe­ris­tet­ty.

Olemme ajatelleet lattioiden avaamista ja li­säe­ris­tä­mis­tä, samalla laittaisimme alakertaan lat­tia­läm­mi­tyk­sen. Huonekorkeus on kolme metriä, onko lat­tia­läm­mi­tys järkevä vaihtoehto? Kuka osaisi neuvoa tällaisissa asioissa, kuten juuri läm­mi­tys­jär­jes­tel­män valinnassa? Tar­koi­tuk­se­na on myös päivittää ikkunoiden ener­gia­te­hok­kuut­ta lisäämällä sisäpokaan kak­sin­ker­tai­nen eris­tys­la­sie­le­ment­ti. Siitäkin näköjään ollaan montaa mieltä, kannattaako vaihtaa eristyslasi vanhan tilalle vai asennuttaa pelkästään kolmas lasi sisäpokaan.

Lämpöpumpun hankkiminen ei varmaankaan ole aiheuttanut sähkölaskun kasvua, vaan syyn täytyy olla jossakin muualla, ellei pumppua sitten ole asennettu ja kytketty jotenkin väärin. Pyydä paikallista lämpöpumppuja aiemmin asentanutta lvi-asentajaa tarkastamaan tilanne.

Vanhojen ja uusienkin talojen lattioiden kylmyys johtuu useimmiten siitä, että ulkoilmaa tulee sokkelin, lattioiden ja ulkoseinän liitosalueiden raoista sisälle ja että ikkunoiden kylmää lasipintaa pitkin valuva ilma painuu lattialle ja sieltä usein keskellä huonetta olevan uunin pinnoille, josta se taas nousee ylös. Ilman liike on niin hidasta, että sitä ei sisäilmaohjeiden mukaan tulkita haitalliseksi vedoksi, vaikka käytännössä tilanne on toinen. Syy moiseen epäjohdonmukaisuuteen lienee siinä, että tieteellisesti tutkittu tieto asiasta puuttuu, kun ilman nopeuksia mittaavat käsimittarit eivät tahdo tunnistaa alle 100 millimetriä sekunnissa liikkuvan ilman nopeutta. Savukokeella ilman liikkeen kyllä havaitsee selkeästi, jos muistaa itse pysyä liikkumatta.

Sokkelin yläpinnan maakosteuseristeen ja hirsien liitosalueen tulee olla tilkitty ilmanpitäviksi huonosti ilmaa läpäisevällä tilkkeellä, kuten sellupohjaisella hirsitilkkeellä. Sokkelissa pitää olla lämmöneriste, jotta sokkeliin yhteydessä olevat puurakenteet pysyvät lämpiminä ja kuivina. Näin vältytään mikrobivaurioilta.

Alapohjan ja ulkoseinän liitosalueiden on oltava kaikilta osin ilmatiiviit. Alapohjan lämmöneristeiden ala- ja yläpinnassa pitää olla ilmanpitävä kerros, joka liittyy tiiviisti seinäpintoihin, kaikkiin liitoksiin, liittymiin ja läpimenoihin. Ei riitä, että kiinnityksessä tai tiivistyksessä käytetään paperinitojia tai teippejä, jotka irtoavat muutamassa vuodessa, vaan liitoksissa tulee käyttää naulakiinnitteistä rimaa ja pintoihin tarttuvaa liimamassaa.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen

Alapohjassa oikea materiaali on mahdollisimman huonosti ilmaa läpäisevä lämmöneriste, esimerkiksi mineraalivillan tulisi olla mahdollisimman painavaa. Puhalluseristeitä käytettäessä riittävä tilavuuspaino on 5–60 kg/m³. Hyvin kevyet eristeet ja ilmansulun epätiiveydet eivät estä kylmän ulkoilman pääsyä sisälle ja rakenteisiin alentamaan asumisviihtyvyyttä ja lisäämään energiakuluja. Siinä on usein syy vanhojen lämmöneristeiden vaihdosta aiheutuvaan lattian kylmenemiseen.

Alapohjan lämmöneristemääränä tuo 40 cm on ihan hyvä, kunhan eristeet eivät ole painuneet niin, että yläpintaan on syntynyt rako, jossa ulkoseinän raoista sisälle tullut ulkoilma liikkuu ja kylmentää lattiat. Irrota lattialaudat, lisää ja tiivistä tarvittaessa puruja yläpinnan tasoon saakka. Lattialautojen alle tulee tervapaperi tai rakennussuojapahvi, joka nostetaan seinäpinnoille ja kiinnitetään lattialistan taakse ilmatiiviisti.

Vanhojen ikkunoiden kunnostus on mielestäni aina järkevämpi vaihtoehto kuin vaihto uusiin, väljyyksiltään harvempiin teollisesti valmistettuihin massaikkunoihin. Ota sisäpoka irti ja vie se puusepälle, joka jyrsii pokaan eristyslasin uran vanhan lasin paikalle tai uran toiseen reunaan kolmannelle lasille. Ulkopokan voi samalla tarkastaa ja tarvittaessa kunnostaa. Maalaa pokan karmiin päin oleva pinta vain pohjamaalilla, jotta puu pääsee kuivumaan kostuttuaan.

Yläpohjan lämmöneristeenä 30 cm on mielestäni liian vähän. Määrän voi tuplata samalla eristeellä kuin tilassa on jo käytetty. Katolle voi tehdä huoltoluukun, jos vintillä on tilaa.

Ulkoseinän hirsien lahovauriot on syytä poistaa ja tiivistää onkalot sellutilkkeellä. Sitten asennetaan hirsien ulkopuolelle ilmatiiviisti tervapaperi, pystysuora rimoitus tuuletusraoksi ja verhous kuusilaudasta. Ristinurkan keskionkalon tiivistyksessä voi käyttää polyuretaanivaahtoa, kun nurkka on ensin kuivunut.

Jos seinää halutaan lisäeristää, eristys tulee aina sijoittaa hirsirakenteen ulkopuolelle, jotta hirretkin pysyvät pakkasella rakenteen lämpimällä puolella. Ulkopuoli tehdään edellä kerrotulla tavalla, jotta sateella kastuva ulkoverhous pääsee kuivumaan, kun sisältä ei enää tule hukkalämpöä sitä kuivattamaan. Hirsien sisäpuolella pitää olla ilmatiivis kerros, jotta sisäilman kosteus ei pääse tiivistymään seinän kylmissä osissa ja aiheuttamaan siellä kosteusvaurioita.

Lattialämmitys on ihan hyvä vaihtoehto, mutta lattialla lämmityskaapeleiden tai -kelmun kohdalla ei ole hyvä pitää paksuja mattoja tai lämpöä eristäviä kalusteita, koska muuten lämpötila nousee haittaavan korkeaksi ja kuivattaa lattialaudat liian kuiviksi. Kattolämmitystä en voi suositella sen rakennusfysikaalisen epäloogisuuden vuoksi.

Vetoisuuden suhteen ongelma-alue on aina ikkunoiden alapuolella, johon lämmönlähteen tulee sijoittua. Siis öljytäytteiset patterit ikkunoiden alle, koska läpivirtauspattereissa vastuksiin kertyy pölyä, joka "palaa" ja aiheuttaa sisäilmaan pahaa hajua.

Kommentit

Kysy, tai kerro miten onnistuit!
Kommentit (0)